54. OSA 9 Hearstin linna & kotimatka

Sunnuntai ilta 23.12

Sunnuntai iltana ajelimme San Franciscosta kohti Montereytä. Olimme laittaneet navigaattoriin määränpään ja ajelimme sitten neuvojen mukaan. Navigaattori ohjasi meidät kunnolla ryteikköön. Ajoimme pilkkopimeää pikkutietä pitkin, jonka ympärillä kasvoi jättimäisiä puita. (Ehkä punapuita?) Tie oli hirveän mutkikas ja vauhti hidas.

Löysimme ryteiköstä onneksi normaalillekin tielle ja pääsimme yöksi motelliin Montereyhin.

Maanantai 24.12 Jouluaatto

Aamulla heräsimme Montereystä ja lähdimme heti liikkeelle. Piipahdimme kuitenkin ensin Montereyn satamassa.

Sitten lähdimme ajelemaan. Maisema matkan varrelta.

Hauskoin juttu matkalla oli merileijonat. Siellä ne köllöttelivät auringossa eivätkä olleet moksiskaan parin metrin päässä pyörivistä turisteista.

Pääsimme todistamaan myös merileijonoiden tappelua. Kunnon luontokuvaajat.




Merileijonien ihailun jälkeen saavuimmekin pian linnalle. Hearstin linna on William Randolph Hearstin rakentama. William syntyi rikkaaseen perheeseen ja matkusti nuorena opettaja äitinsä kanssa Euroopassa. Aikuisena hän loi varallisuutensa kustantajana. Maat, jonne Hearst rakensi linnansa olivat alunperin hänen isänsä hankkimia. Isä oli aiemmin rikastunut löytämällä suuret määrät hopeaa alueelta. 40-vuotiaana William ehdotti äidilleen, josko voisi rakentaa jotain pientä vuoren huipulle. Ystävälleen kirjoittamassa kirjeessä Williamin äiti kertoi kieltäytyneensä, sillä pelkäsi, että William saattaisi innostua hieman liikaa. Äidin kuoltua William kuitenkin aloitti projektin.

Hearstin linna sijaitsee korkean vuoren päällä. Tila oli kuitenkin niin iso, että siihen kuului myös omaa rantaa. Tässä pari kuvaa rannalta.

Tässä kuvia varsinaisesta linnasta.

Linnaan on tuotu paljon elementtejä Euroopasta ja linnassa on paljon antiikkia. Suuren uima-altaan ympärille on tavoiteltu Colosseumin tyyliä.

Linnan katot oli myös tuotu Euroopasta.

Koska satuimme linnaan jouluksi, linnassa oli joulukoristeet. Tässä muutamia kuvia sisältä.

Ihana sisäuima-allas.

Koska linna toimii nykyään turistinähtävyytenä löytyy sen luota, kukkulan juurelta, ruokapaikkoja, krääsäkauppoja sekä elokuvateatteri, jossa meille näytettiin kierroksen lopuksi puolen tunnin elokuva Hearstien elämästä. Huvittavaa oli, että elokuvassa sanottiin "Mitään tälläistä ei ole koskaan rakennettu, eikä rakenneta." Linna oli käytännössä rakennettu EUROOPASTA tuodusta antiikista. Elokuvassa jätettiin myös mainitsematta, että Hearst omisti myös oikean linnan Euroopassa... No, olihan se silti hieno ja aivan upealla paikalla.

Kierroksella meni useampi tunti ja sitten ajelimmekin suoraan kotia kohti. Kotimatkalla oli pakko poiketa ruokakauppaan. Onneksi ruokakaupat olivat auki, sillä vaikka oli jouluaattoilta niin täällä juhlitaan joulua varsinaisesti joulupäivänä. Pääsimme kotiin klo 22 ja loihdimme maittavan jouluaterian; hedelmäpaloja ja hot dogeja. Melkein kuin hedelmäsalaattia ja kinkkua? Oli meillä oikein kynttilätkin. Lopuksi joimme Egg nog:it. En oikein vieläkään tiedä mitä se on.

Sellainen reissu. Mutta vaikka saavuimme kotiin, ei matkustelu vielä tähän loppunut. Muun muassa Meksikon reissusta on vielä tulossa kuvia.

53. OSA 8 Alcatraz

Sunnuntai 23.12

Regulation #5
"You are entitled to food, clothing, shelter and medical attention. Anything else you get is a privilege."

Aamulla pakkasimme tavarat autoon, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme San Franciscon satamaan, josta laiva lähti kohti Alcatrazin vankilaa. Vankilassa on tarjolla turisteille oma kierros, jossa saa nauhurin ja kuulokkeet. Nauhuri neuvoo mihin mennä ja kertoo sitten tarinoita vankilasta.

Vankila on suljettu korkeiden ylläpitokustannusten vuoksi vuonna 1963 ja sittemmin se on toiminut turistinähtävyytenä.

Vankilassa oli kerrallaan keskimäärin 260 vankia, mutta myös työntekijät perheineen asuivat vankilassa. Alcatraz on nimenomaan vaarallisille vangeille tarkoitettu vankila.

Vankila on jaettu neljään selliosastoon, joista osasto D:tä käytettiin eristykseen. Alla kuva tavallisen osaston sellistä. Sellit olivat järkyttävän pieniä, muutaman neliön kokoisia. Liikkumatilaa ei ollut lähes ollenkaan. Eristysosaston sellit olivat hieman suurempia ja lisäksi oli täysin suljetut sellit, joissa ei ollut huonekalusteita eikä huoneisiin päässyt ääntä tai valoa. Vankien piti olla lattialla. Täysin suljetuissa selleissä vangit menettivät hiljalleen todellisuuden tajun ja alkoivat nähdä näkyjä ja kuulla ääniä. Erityisosastolta selleistä ei edes päässyt ulos kuin kerran viikossa suihkuun.

Al Capone on tunnetuimpia Alcatrazissa olleita vankeja.

Edelleen liikkuu huhuja siitä, onko Alcatrazista pystynyt kukaan pakenemaan. Virallisten tietojen mukaan kukaan ei ole onnistunut pakenemaan ja säilymään hengissä. Pakoyrityksiä on kuitenkin ollut. Poikkeuksellista Alcatrazissa oli, että vangeille oli tarjolla kuumat suihkut. Syy tähän oli se, että vangit eivät pystyisi karaisemaan itseään kylmää vettä vastaan ja yrittää paeta uimalla vankilasta. Matka Alcatrazista rantaan on noin mailin, mutta vesi on jäätävän kylmää.

Vuonna 1962 Alcatrazista tehtiin pakoyritys, joka on myös kuvattu elokuvaksi "Pako Alcatrazista".

Alcatrazin vankilasta on upeat maisemat merelle ja San Franciscon kaupunkiin. Nauhalla vangit kertoivat, että pahimmalta tuntui nähdä kaikki mistä haaveili, koska kaikki oli kuitenkin ulottumattomissa.

Suosittelen vierailua Alcatrazissa kaikille, jotka harkitsevat matkaa San Franciscoon. Alcatrazin kierroksen jälkeen matkamme jatkui kohti Montereytä, joka toimi yöpaikkana kotimatkalla. Seuraavana päivänä vuorossa oli Hearstin linna.

52. OSA 7 San Francisco

Perjantai 21.12

Heti aamulla jatkoimme Renosta San Franciscon suuntaan. Aamu valkeni kylmänä ja lumisena.

Mutta maisemat vaihtuivat tiuhaan.

San Franciscossa oli ihanan vihreää. Huomatkaa kukkulat kuvassa -koko kaupunki on täynnä kukkuloita ja aivan älyttömän jyrkkiä mäkiä.

Ajoimme siltojen yli San Franciscoon. Tarkalleen ottaen minä ajoin. Ne olikin ne ainoat miun ajamat 30 mailia koko matkan aikana.

Menimme suoraan hotellille. Olimme valmiiksi katsoneet netistä hotelleja ja arvosteluja niistä ja valinneet sitten joitakin, jotka olivat saaneet hyviä arvosteluja. Hotelli ei ollut hirveän halpa, sillä San Francisco ei ole mikään halpa kaupunki. Otimme kuitenkin huoneet, koska yleiseen hintatasoon nähden hinta oli kohtuullinen. Pelkkä parkkeeraus maksoi 24 dollaria päivä. San Francisco on niin täyteen rakennettu että parkkeeramiselle ei todellakaan ole yhtään tilaa missään.

No hotelli oli hyvä hinta-laatu-suhteeltaan, mutta alueessa olisi ollut toivomista. Hotellia vastapäätä oli seksikauppa ja kadulla asuvat humalaiset, narkkarit ja muut epämääräiset kulkijat rellestivät hotellin luona. En olisi suostunut edes hotellin edessä yksinäni seisomaan, saati siitä sitten mihinkään yksinäni lähtemään, sen verran epämääräistä porukkaa oli. Pitelin tiukasti kaksin käsin laukusta kiinni. Hirveästi kerjäläisiä, joista suurin osa oli pää sekaisin. Suuren kaupungin lieveilmiöitä. Vaikka sosiaaliturvaa ei täällä samalla tavalla ole kuten Suomessa niin kodittomillekin oli kuitenkin näköjään annettu rullatuolit. Ja tyrkätty sitten takaisin kadulle.

Heitimme tavarat hotellille ja kolmen aikoihin oltiin jo menossa katselemaan kaupunkia. Pysähdyimme rantaan napsimaan valokuvia.

Golden Gate Bridge.

Alcatrazin vankila on saarella San Franciscon edessä. Vankilaa on kuvattu muun muassa elokuvassa "Pako Alcatrazista".

San Franciscon ihania taloja.

Rannasta ajoimme Golden Gate Bridgelle.

San Francisco auringonlaskussa.




Tästä sillasta on nyt kuvia edestä ja takaa.



Miun hienoin otos.



Sillan nähtyämme ilta pimenikin nopeasti. Kiertelimme vielä vähän kaupunkia, kävimme tankkaamassa, ostamassa pikkuisen ruokaa hotellille ja illalla syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Ravintolassa oli suloinen vanha mummeli joka katseli minua kun tulimme sisään. Kun jo istuimme pöydässä mummeli tuli luokseni ja sanoi, että minulla on ihanat hiukset ja kysyi voisiko adoptoida minut. Anoppikokelas kielsi ensin tiukasti, mutta rupesi myöhemmin miettimään, että joskohan se oli rikaskin mummo..?


Lauantai 22.12


Lähdimme katselemaan kaupunkia. Ja näkemistä oli paljon. Kävelimme ensin Union Squarelle (kuvassa) ja piipahdimme Saks Fifth Avenue tavaratalossa.

Tiffanyn ikkuna. Ihana. Vähän somistusvinkkiä Kultakelloon. ;)

Union Squaren lähellä on San Franciscon China Town-kaupunginosa, jossa kiersimme Tuijan kanssa kaikki pienet krääsäkaupat. Kuvassa China Townin portti.

Lisää kuvia China Townista.

China Townista jatkoimme Business Districtille. Rakennukset olivat huikean korkeita.

Business Districtiltä lähdimme kiipeämään jyrkkää mäkeä ylöspäin. Tässä taas vähän taloja matkan varrelta.

Kuva mäen huipulta. Kuvassa näkyy Business Districtin korkeimmat rakennukset.

Lisää kuvia mäen huipulta. Katsokaa kuvaa tarkkaan ja huomatkaa kumpuileva mäki. San Franciscon mäissä ajaminen on ihan hirveää. Monesti suljin silmät ylös mentäessä, sillä tuntui, että ajetaan pystysuoraan ylöspäin. Alaspäin mentäessä toivoo vaan koko ajan ettei jarrut petä. Vaikka kaupunki on tosi kaunis niin en sinne kyllä muuttaa haluaisi. Autotkin oli hurjan näköisesti pitkin mäen reunaa parkissa. Välillä kun autot oli parkkeerattu poikittain mäkeen niin näytti, että ne ovat niin vinossa, että kellahtavat milloin tahansa ympäri.

Kukkulalalta laskeuduimme alas pitkiä kapeita portaita.

Yllätykseksemme polun puissa kiljui papukaijaparvi. Polku olikin ilmeisesti turistinähtävyys, sillä alhaalta ylöspäin oli tulossa turisteja. Aavistin heti pahaa, kun näin suuren papukaijaparven. Ajattelin, että niitten alta en halua kävellä ja että toivottavasti pääsee nopeasti alta pois. No niinhän siinä sitten kävi, että yksi papukaijoista paskoi miun päähän. Olin ainut blondi paikalla. On noilla papukaijoilla harvinaisen tarkka sihti? Siinä sitten surkeena seisoin ja käskin Santerin kattoa miun hiuksia. Yksi poika nauroi ja koitti lohduttaa, että tää tietää kuulemma onnea. Olin just ostanu China Townista vaaleenpunaisen feng shui kissan (sellasen pienen rojun kahdella dollarilla), jonka piti tuottaa onnea. No ei ollu siitä hirveesti miulle apua. Mutta jatkossa siis olen hyvin onnekas. Tai ehkä se onni olikin siinä, ettei mennyt miun uudelle takille? Se vasta kauheeta olis ollutkin.

Mie olin surkee ja muista oli kovin hauskaa. Jos muilla suomalaisilla on ollu papukaijan kakkaa päässä niin voi ilmoittautua miulle -perustetaan kerho! (Kuvittelen nyt olevani vähän spesiaali.) Tästä seurauksena pelkään nyt lintuja. Paits sorsia, kun ne ei kauheesti lentele.

Koska olimme menossa satamaan, Tuija ja Kari uhrautuivat ottamaan oluet rannan kuppilassa, jotta pääsin vessaan pesemään hiuksia. Tuija tuli avuksi ja mie jynssäsin käsisaippualla. Loppupäivän kävelin pää vinossa. Muut kovasti vakuutteli miuta, että on ne hiukset jo ihan puhtaat, vaikka mie tunsin kun kaikki bakteerit vaan kihis miun päässä! Mentiin siitä sitten kattomaan Fisherman's Wharfia (kuvassa), joka on rakennettu turistinähtävyydeksi satamaan. Laiturin päällä on kauppoja ja ravintoloita.

Fisherman's wharfilla köllötteli merileijonia kirjaimellisesti kasoittain.

Syötiin mukavassa ravintolassa ja sitten lähdettiin kotiin. Pesin hiukset seitsemän kertaa. Pikkuisen lepoa ja vielä iltakävelylle. Mentiin Union Squarelle ja kierreltiin vähän tavarataloissa. Kuvassa Dolce & Gabbanan toppi -kopio Marimekon unikkokuosista. Hinta vähän vajaat $ 600.

Niin meni kaksi ekaa päivää San Franciscossa. Kolmanneksi päiväksi oltiin ostettu liput Alcatrazin vankilaan. Siitä seuraavassa tekstissä.