61. Synttärit

Noniin, en oo pitkään aikaan ehtinyt päivittämään mitään. On ollut niiiiin kiirettä. Mutta tosiaan, palataan ajassa vähän taaksepäin. Miulla oli synttärit tossa tammikuun puolessa välissä ja oli kakkua ja kynttilää. Lahjaksi sain hajuvettä (en ollut jättänyt paljon arvailun varaan, että mitä hajuvettä sen pitää olla) ja lelukissan (Santeri luulee etten tarvii oikeeta, jos miulla on lelu!?!?).

Illalla Santtu vei miut kattomaan Medieval Nights ruoka-näytelmä showta. Olin ensin vähän epäluuloinen kyseisen shown suhteen, mutta ihan hauska se oli. Showssa istutaan ison areenan ympärillä ja ihmiset on jaettu erivärisiin katsomoihin. Jokaisella katsomolla on oma ritari ja ritarit kilpailevat keskenään erilaisissa kisoissa. Showhun kuuluu juoni ja osittain se on ennalta suunniteltu. Mutta kyllä amerikkalaiset jaksoi silti hurrata ja hurrata ja hurrata... Esityksen aikana tarjoillaan ruokaa; alkukeitto, kanan ja lihan pala ja peruna ja lopuksi piirakan pala. Ruoka ei ollu kummoista (kuten ei vissiin yleensäkään tälläisissä esityksissä), mutta kyllä sitä söi. Kaikki syödään sormin keskiaikaiseen tapaan.

Olisin halunnut laittaa tänne vähän videopätkää esityksestä, mutta se ei nyt tunnu onnistuvan, kun blogger ei oo oikein yhteistyökykyinen tänään. Jäätte ilman videota. :(

60. Loppuarvosanat ja kurssit

Noniin, syyslukukauden loppuarvosanat tuli vähän aikaa sitten. Santerilla meni hienosti 4x A ja A+. Santeri lupaili myös itse kirjoittaa tänne millaisia mikäkin kurssi oli, jotta seuraavat vaihto-oppilaat tietäisivät paremmin mitä valita.

Miun arvosanoissa oli sitten vähän enemmän sekaannusta. Ensin internettiin ilmestyi arvosanat 3x B, A ja A-. A:t tuli Delbridgen juridiikan kursseista -niihin panostinkin eniten. Noh, sitten parin päivän päästä tuli s-posti, että miun arvosanoissa on nyt käynyt virhe: en saa A- vaan C:n. Olin ihan järkyttynyt, Delbridgekin varmaan kääntyi haudassaan. No s-postissa sanottiin, myös että sain tosi vähän pisteitä loppukokeesta, joka sitten tiputti paljon kurssiarvosanaa; midtermistä olin saanut A-. Ajattelin, että ei oo mitenkään mahdollista, että saisin loppukokeesta vaan D:n tai F:n eli hylätyn, jolloin arvosana voisi tippua A:sta C:hen. No syy olikin se, että molemmilla kursseilla piti palauttaa sama, kotona kirjoitettava essee, joka oli 25 pisteen arvoinen, mutta arvostelija ei ollut huomannut, että olin molemmilla kursseilla. Olin aikanaan sopinut Delbridgen kanssa, että ei tartte kahta kopiota samasta paperista. No, hirveetä vauhtia koululle viemään esseetä ja henkilö, jota etsin oli tietysti ruokatunnilla. Jätin esseen ja pitkät selitykset miksi ne ei ollu huomannu sitä jne. Myöhemmin samana päivänä olin saanu puhelimeen voicemailin, että saan sittenkin kurssista A:n nyt kun esseen pisteet on laskettu mukaan. En sitten tiedä, onko se loppuarvosana A vai A-, mutta hyvä kuitenkin. Tässä vähän kuvausta kursseista.

ACCT-308 Concepts of Federal Income Tax Accounting (arvosana B)

Kurssin alussa opettaja pelotteli, että kurssi on täysin mahdoton vaihto-oppilaalle, joka ei ole koskaan lukenut USA:n verotusta ja jolla englanti ei ole ensimmäinen kieli. Alussa olikin tosi vaikeaa. Pikkuhiljaa kuitenkin helpottui. Opettaja Petruzzi ei koskaan käytä mitään kalvoja, PowerPointtia tms. joten muistiinpanot pitää tehdä kuulemansa perusteella. Alussa oli paljon vaikeampaa, lopussa jo ihan helppoa. Kirja on puhelinluettelon kokoinen. Pakko lukea. Kurssilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta opettaja todennäköisesti kuitenkin huomioi paikalla olemisen arvosanoissa. Koskaan en viitannut - yleensä en tienny mitään. Kotitehtäviä on joka toinen kerta, ne tarkastetaan luokassa yhdessä. Joskus opettaja kiertää luokassa ja katsoo kuka on tehnyt läksyt, ne joilla on läksyt tehtynä saa extra creditin.

Kurssiin kuuluu 3 koetta, joista kaikki on pakko tehdä. Loppuarvosanaan huomioidaan kuitenkin vain 2 parhaiten mennyttä koetta. Kurssilla pitää tehdä muutaman sivun pituinen case-tutkimus, joka oli miulle ihan hirveen vaikea. Tai osasin kyllä ratkaista mikä on oikea lopputulos, mutta en meinannut millään oppia käyttämään verotuksen tietokantaa, joka oli tosi hankala. Ihme ja kumma sain tutkimuksesta kuitenkin 8/10 (korkein arvosana kurssilaisilla oli 9). Opettaja käyttää Gaussin-käyrää arvostelussa, kun kaikki on niin huonoja. Kokeet on monivalintoja, kirjan ja muistiinpanot saa ottaa kokeeseen. Älkää nyt missään tapauksessa kuvitelko, että koe olisi mitenkään helppo, kun saa olla kirja mukana. Vaikeimmat kokeet mitä oon tehny. Kurssi oli muutenkin valitsemistani vaikein. Kurssilla käydään perusteellisesti läpi USA:n hlöverotus, joka on huomattavasti monimutkaisempaa kuin Suomessa. Opettaja Petruzzi oli todella mukava, älykäs, hauska (ehkä miulla on vähän kuiva huumorintaju?) ja puhui selkää englantia.

FIN 351 Introduction to Real Estate (arvosana B)

Kiinteistömarkkinoita käsittelevä rahoituksen kurssi. Kurssin kirja on PIENI ja tosi helppolukuinen. Opettaja, La Cour-Little, kertoi tunneilla juuri samat asiat mitä kirjassa oli. Ei kannata lukea kappaletta ennen tuntia, koska sitten ei jaksa kuunnella, muuten jutut oli pääasiassa ihan mielenkiintoisia. Kannattaa kerrata kirjasta. Kokeita kurssilla oli 4, kolme midtermiä ja Final. Kolmannessa midtermissä ja Finalissa oli laskuja. Mie oon kehno laskemaan, vaikka saa käyttää sellaista jotain ihme rahoituslaskinta, jota käyttäessä ei tartte osata laskea, pelkästään painaa nappia. Jos ei olis ollu laskuja olisin saanu varmaan paremman arvosanan kun B. Toisaalta, harjottelin laskuja vaan ennen koetta, enkä tehny läksyjä... Kurssi oli ok, mut ei sellane, et olisin siihen viittiny hirveesti panostaa. Jos yhtään viitsii tehdä kurssin eteen niin saa A:n. Kokeeseen saa ottaa mukaan A4:sen muistiinpanoja ja kokeet on monivalintoja. Finaliin en kerinny lukea oikeestaan ollenkaan, kun panostin muihin kursseihin. Leikkasin ja liimasin vanhoista muistilapuista uudet muistilaput finaliin. Kurssiin kuuluu myös ryhmätyö, jossa pitää käydä katsomassa myynnissä olevia asuntoja, kirjoittaa niistä ja valita se, joka olisi paras investointi. Ryhmätyö oli kiva ja onnistui hyvin.

MKTG-370 Buyer Behavior (loppuarvosana B)

Markkinoinnin kurssi kuluttajan käyttäytymisestä. Tunneilla oli aina kivaa, koska opettaja, Haarich, on loistava. Sovittiin, että mennään sen kanssa kahville nyt kevätlukukaudella. Kokeita on kolme, iso kirja, mutta vähän luettavaa. Joka kokeeseen tulee isompi alue, mutta koealue kattaa myös vanhoja kappaleita. Loppukokeessa on jo enemmän luettavaa. Kurssilla saa valita tekeekö itsenäisen projektin, jossa pitää kerätä hirveesti mainoksia. Meistä kumpikaan ei tehny sitä, se olis vieny hirveesti aikaa. Idea on, et jos tekee projektin hyvin niin on helpompi saada hyvä loppuarvosana. Kokeet ei oo mitenkään liian helppoja, keskivaikeita, mutta kurssimateriaalin aliarvioi helposti. Melkein kaikki muut kurssilaiset teki itsenäisen projektin. Osassa kokeita opettaja käytti Gaussin-käyrää, jos kaikilta meni huonosti.

MGMT-246 Business & Its Legal Environment (arvosana A)

Täkäläinen yritysjuridiikan peruskurssi. Käydään läpi useita aiheita, mut ei mitään kovin syvällisesti. Käsitellään mm. sopimuksia, yritysmuotoja, työsuhteita jne. Tuntuu olevan jotenkin kamalan hankala kurssi paikallisille..? En tiiä miks. Iso kirja, pakko lukea. Hirveesti en voi tästä tai seuraavasta kurssista kirjoittaa, koska kurssit riippuu aina niin paljon myös opettajasta ja miun opettaja kuoli kurssin lopussa. Opin mielestäni paljon. Kokeita oli kolme ja lisäksi 2 kotona kirjoitettavaa esseetä. Koska täällä on käytössä Case-law niin juridiikan case-tapauksia piti olla esittämässä luokan edessä koko ajan.

MGMT-346 International Law for Business (arvosana A tai A-)

Edellisen kurssin jatkokurssi, mutta kävin samaan aikaan. Keskitytään siihen, millaisia säännöksiä pitää huomioida kansainvälisessä bisneksessä ja millaiset organisaatiot (WTO, United Nations jne.) siihen vaikuttaa. Näkökulma on hyvin amerikkalainen, keskitytään paljon esim. NAFTA:an (USA, Mexico, Canada). Osittain samoja aiheita kuin 246 kurssilla, mutta kansainvälisestä näkökulmasta esim. kansainväliset sopimuslain säännökset (en muista minkä organisaation mukaan) ja niiden erot USA:n sopimuslakiin tai miten agency-suhde toimii kansainvälisessä bisneksessä. Taas paljon caseja. Kaksi koetta, vaikeampi kurssi kuin edellinen. Molemmat kurssit vaikeusasteen puolesta aika samanlaisia kuin yritysjuridiikan kurssit LUTilla.


Kevätlukukaudelle on kurssit jo ainakin osittain valittu, mutta miulla on nyt sekaannusta niitten kanssa, kun yksi kurssi peruttiin jne. Joten kerron myöhemmin (kun tilanne selviää), että mitä sitä tuli valittua.

59. Ruokakaupassa

Juttelin eilen muutaman sanan Annan kanssa mesessä täkäläisestä ruuasta tai siitä miten suomalaisen perusruuan tekeminen täällä onnistuu. Siitä tuli mieleeni kertoa vähän eroista. :)

Maito: Maito on täällä samanlaisissa muovikanistereissa kuin mehutiiviste Suomessa. Maitoa ostetaan 2 tai 4 litraa kerrallaan ja se säilyy täällä (pakkausmerkintöjen mukaan) pitempään kuin Suomessa.

Kananmunat: Aina rikki. Tarkista kaupassa.

Jauheliha: Joko samanlaisessa pakkauksessa kuin Suomessa tai sitten sellaisessa koiranmakkarapotkon näkösessä paketissa.

Muu liha/kana: Ei valmiiksi marinoituja. Ei myöskään mitään valmiiksi maustettuja kanasuikaleita tms. Lihasta en ikinä ymmärrä mitään, kun ne nimetään sen mukaan mistä kohtaa eläintä ne on otettu.

Nakit: Osa on kuvottavan näkösiä ,epämääräisiä potkylöitä. Sitten löytyy myös sen näköisiä kuin Suomessa, mutta ei sellaisia kunnon B-luokan jauhonakkeja.

Hedelmät: Kalliita. Banaanit on halpoja ja omenat kohtuu hintaisia. Muut on niin kalliita ettei niitä ole varaa ostaa. Tietysti aina välillä joku kausituote on halvempi. Luulisi, että täällä on halpaa kun on lämmintä, mutta kun ei koskaan sada niin ei enää ookkaan yhtään halpaa...

Jugurtti: Suomalaisessa jugurtissa on yleensä joku 60 kcal, täkäläisessä joku 180 kcal. Danone Light jugurtit on ainoita mitä voi ostaa, mutta ne on kalliita. Tarjouksesta saa välillä kohtuu hintaan.

Limsa: Kauppojen omat merkit (kuten Lidl-limsa) on sikahalpoja; $0,69/2 litraa. "Parempia" merkkejä saa tarjouksesta halvalla.

Vesi: Osta pullovettä, juomavesi ei oo kauheen hyvää, kun siinä on niin paljon klooria.

Juusto: Sikakallista / hirveen pieniä paloja / älyttömän rasvasta. Suomessa saa jättijuuston, joka on muistaakseni 16% rasvaa, painaisko kilon(?) vissiin 6,90 euroissa?? Voi oikaista jos muistan väärin. Täällä maksan 5 dollaria juustopalasta, joka painaa 227 grammaa ja sitä sitten voi laittaa pikkupikku sipareen leivälle. Se tosin on täysin rasvatonta juustoa, mutta kaikki juusto on samanhintaista ja yleensä ne on älyttömän rasvaisia verrattuna Suomeen. Kevytjuustoja on tajuttoman vaikea löytää. (Santerin kommentti: Normaali juustot, joissa 30-50% rasvaa, ovat kohtuu hintaisia jätti paketteissa. Nämä rasvapommit ei meidän neidille kelpaa, joten ostetaan vähärasvaisia, jotka on älyttömän kalliita täällä. Itse en syö juustoja täällä, kun eivät ole mielestäni erikoisia)

Raejuusto: Ihan hirveetä. Hirveen rasvasta ja suolaista. Uskomatonta. Vaikka ottais kevyintä mitä kaupassa on. Pari kertaa ostettu, pari kertaa menny roskiin.

Floora tms.: Ei taida löytyä yhtä kevyitä versioita kuin Suomesta.

Leikkele: Hirveän suolaista. Joskus pakattu hassusti: muovilaatikko, jonka sisällä pussi, jossa leikkeleet on -saattaa olla myös jotain maustetta pussissa. Ostin eilen hyvää kanaleikkelettä, joka sellaisenaan menee, mutta kun tänään aamulla yritin syödä leivän päällä niin pahaa teki kun oli niin suolaista.

Leipä: Pahaa. Vaaleeta leipää tai "sekaleipää". Monesti hassunmakuista, vaikka näyttää kaupassa hyvältä. Älä erehdy ostamaan mitään Sourdough-leipää. Onnistuin löytämään näkkileipää Targetin terveysruokaosastolta vähän aikaa sitten. Joku ranskanleipä on syötävää.

Salaatti/vihannekset: Salaattia saa näppärästi valmiissa pusseissa silputtuna ja kohtuulliseen hintaan. Mutta eipä salaattia pahemmin tuu syötyä, kun esim. tomaatit on niin kalliita, ettei kellään voi olla varaa ostaa niitä. Nyt ne oli viimeeks kun kaupassa käytiin tarjouksessa. (Normaali hinta $7/kg)

Valmisruuat: Kaiken ruuan saa valmiina. Kaupoissa on myös paljon esim. hedelmälautasia, joissa hedelmät on valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja ja kalliita.

Donitsit: Älyttömän halpoja Suomeen verrattuna. Ei kannata ostaa rupusesta paikasta, sillä jos rasvaa ei oo vaihdettu niin maistuu ihan hirveelle, jos haukkaa pelkkää pullaa eikä kuorrutetta. Muutamia kertoja on ostettu. En oo kauhee fani, kun huomasin, että kaikki ei vaihda täällä sitä rasvaa. Enkä sikskään kun niissä on sikana kaloreita.

Karkit: Ei niin hyviä kuin Suomessa. Valitettavasti se ei oo estäny syömästä niitä? Eikä oo menny kertaakaan roskiin. Irtokarkkeja ei saa kuin erikoiskaupoista, joita ei oo missään. Suklaa ei oo niin hyvää kuin Fazer. Mutta valitettavasti sitäkin syö paremman puutteessa. :)

Välipalat: Pikku sipsipusseja. Koulussa porukka painelee ympäriinsä näitten kanssa. Eikö ne luo pakkausselostetta??

Pakkausselosteet: Epäselviä. Ottaa aikansa ennenkuin oppii lukemaan nopeasti. Suomessa ilmoitetaan kalorit yleensä standardina 100 grammaa kohden esim. 60kcal/100g. Täällä kalorit ilmoitetaan per SERVICING SIZE (annoskoko) eli kun vilkaiset pakkausta katsot äkkiä, että kaloreita on esim. 100, lähempi tarkastelu ilmoittaa että annoksia pakkauksessa on 5 eli kaloreita onkin 500. Servicing size voi olla mikä tahansa eli eri valmistajat käyttävät samanlaisissa tuotteissa eri annoskokoja. Siellä sitten hyllyjen välissä kertotaulua harjoittelemaan. Lisäksi pakkauksissa ilmoitetaan paljonko yhdestä annoksesta ko. tuotetta saa hiilareita/proteiineja/rasvoja päivän tarvetta kohden. Päivän tarve on määritelty 2000 kcal. Koska kyseessä on standardi, se ei läheskään kaikille sovi. Miulle 2000kcal liikkumattomana päivänä on liikaa. Kaiken lisäksi, jos ei katso tarkkaan, että kyse on päivän kaloritarpeesta 2000 kcal dietillä niin voi lukea vahingossa, että tuotteessa on 10% rasvaa, kun siinä on 10% päivän tarpeesta.

No fat: korvattu sokerilla.

No sugar: korvattu rasvalla.

Light-tuote: Monta kertaa enemmän kaloreita kuin Suomen vastaavassa tuotteessa.

58. Mexico, Tijuana

Torstai 3.12

Karin ja Tuijan viimeisenä lomapäivänä piipahdimme Meksikon puolella Tijuanassa, joka on USA:n ja Meksikon rajakaupunki. Meiltä ajo rajalle kesti pari tuntia. Muille mahdollisille matkailijoille tiedoksi; olkaa tarkkana, että ette aja autoanne Meksikon puolelle. USA:sta voi ajaa/kävellä suoraan Meksikoon ilman mitään tarkastuksia. Autoa sinne ei todellakaan kannata rikollisuuden takia viedä ja jos vie niin pitää etukäteen selvittää, että kattaako vakuutus. Jos vakuutus ei kata voi ottaa päivän lisävakuutuksen. Me jätimme auton USA:n puolelle (rajalla on isot maksulliset parkkipaikat) ja kävelimme Meksikoon.




Tijuana ei todellakaan ollut mikään hurmaava paikka. Hökkelikylää, jonka keskelle tehty pääkatu Avenida Revolucion ei ollut sekään hääppöinen. Aika kauhea paikka suoraan sanottuna. No Meksiko on kehitysmaa USA:an verrattuna...



Kadun varrella ei oikeastaan ole muuta kuin ruokapaikkoja (joihin ei todellakaan kannata mennä syömään), baareja ja turisteille tarkoitettuja krääsäkauppoja. Lisäksi on hirveästi kerjääviä lapsia, kaikki kaupustelijat huutelee tulemaan omaan kauppaansa ja korukauppiaita joka kulmassa. Pitelin taas kassista tiukasti kiinni. Ei sinänsä, en ollut ottanut juuri mitään varastamisen arvoista edes mukaan. Paikalla ei myöskään ollut kovinkaan paljoa turisteja, joten saimme valitettavasti kaiken huomion. Kaupustelijat olivat keksineet huudella kaikille amerikkalaisen näköisille pariskunnille "honeymooners!". Apteekkeja oli alueella ihan hirveästi. USA:ssa lääkkeet on kalliita, joten todennäköisesti niitä haetaan Meksikosta halvemmalla.

Hauska juttu muuten oli, että yhden baarin oven vieressä oli kyltti: "No Drugs. No Nuclearweapons" eli "Ei huumeita. Ei ydinaseita". Hyvä, että muut aseet kuitenkin käy. Meksikossakin on näköjään kuultu ydinasesta. Nyt kun joku vielä tietäisi siellä, että mitä ne on.

No muuta nähtävää ei Tijuanassa sitten ollutkaan. Pari tuntia siellä pyörittiin. Toiset suomalaiset vaihto-oppilaat kävivät matkalla Etelä-Meksikossa, jossa lomapaikka oli kuulemma ollut hyvin amerikkalainen -myös hintatasoltaan. Kokemus oli ollut selvästi parempi kuin meillä. Tosin paikka oli ollut turistirysä ja jos halusi nähdä enemmän "oikeaa" Meksikoa, piti lähteä itse kauemmas.

Meksikoon pääsee helposti. Pois ei pääse helposti. Jouduttiin menemään jonottamaan pitkän kadun pituiseen jonoon. Ajattelin, että jonotetaan tuntitolkulla. Jonotettiin tasan tunti pois Meksikosta. Muut jonottajat olivat USA:n puollelle meneviä meksikolaisia. Tullista päästiin kuitenkin helposti. Meidän oli Santun kanssa pitänyt hankkia matkustusluvat viisumeihin koululta, mutta kukaan ei edes kysynyt sitä paperia.

Alunperin oli tarkoitus ehtiä piipahtamaan myös San Diegossa, mutta Meksikossa meni kuitenkin niin kauan, että oltaisiin ehditty San Diegoon juuri pimeän tullessa eli siinä viiden maissa. Se keikka jäi sitten tekemättä. Ajelimme sitten suoraan kotiin.

Seuraavana yönä, neljännen päivän puolella, Mikkoloitten kone sitten lähti kotia kohti.

57. Universal Studios

Tämä teksti on tynkä, mikä johtuu siitä, että en itse päässyt mukaan Universal Studioille, enkä saa edes katsoa kuvia etukäteen, jos mennään sinne Santun kanssa uudestaan. 2.1 Mikkolat kuitenkin lähtivät puolen päivän aikaan studioille ja mie jäin migreenissä kotiin makaamaan.



Seuraava siis perustuu kuulopuheisiin: Universal Studiot on käymisen arvoinen paikka. Mikkoloilla meni siellä iltaan asti ja koko päivänä eivät olleet ehtineet edes kahvitaukoa pitää, ekan kerran kerkesivät syömään illalla poislähtiessä. Kaikki olivat tyytyväisiä ja näkemistä oli paljon. That's it. Mitäs sitä nyt jaarittelemaan.

56. Newport Beach

Kävimme Newport Beachillä pyörähtämässä. Olisikohan päivämäärä ollut 1.1.2008? No ihan rantakelit ei silloin vielä ollut, mutta sen jälkeen kun Kari ja Tuija lähtivät kohti kotia (4.1) alkoi taas lämpimät kelit. Kunnon lomailijoiden tuuria. =) Joulukuussa täällä oli keskimääräistä kylmempää, mutta nyt (15.1) on viime päivät olleet todella lämpimiä -korkeimmillaan auton lämpömittari näytti 27 toissapäivänä. Tänään jo otin aurinkoa tuossa mein patiolla, kun uima-allasalue on valitettavasti suljettu, kun sitä uusitaan parhaillaan. No pitemmittä jaaritteluitta, tässä kuvia Newport Beachiltä. (Vaikka kaikki OC-fanit on sen telkassa jo nähny moneen kertaan.)

Seuraavat otokset on Peninsula Parkista ja alueen taloista, saman rannan varrelta.

55. Joulupäivä - UusiVuosi

Tiistai 25. 12 Joulupäivä

Joulupäiväksi meidät oli kutsuttu Linnaloille syömään eli lepopäivää ei ollut reissun jälkeen tiedossa. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan West Hillsin suuntaan. Matka taittui kerrankin melko joutuisasti. Ilta meni todella nopeasti jutustellessa. Jouluateria oli hyvä (niinkuin Liisan ruuat aina) ja siihen kuului kinkkua, kalkkunaa, lanttu -ja porkkanalaatikkoa, perunamuusia ja jotain parsakaalilaatikkoa, joka näytti epämääräiseltä, mutta oli niin hyvää, että otin lisää. Saavuimme Linnaloille kolmelta ja takaisin kotona olimme yhdentoista maissa.

Kuvissa Linnaloiden joulukuusi (en laita kuvia ihmisistä, kun en ole lupaa kysynyt) ja kissa (siltä en kysy lupaa).

Keskiviikko 26.12

Vihdoinkin vapaapäivä. Ei taidettu tehdä juurikaan mitään. Syötin pihan ahneita pullasorsia. Kuva alla.

Torstai 27.12

Kävimme shoppailemassa Desert Hills premium Outletissa Cabazonissa. Miulle tarttui mukaan pari paitaa ja Mikkolat löysivät kaikenlaista. Kauppoja kyseisessä outletissa on 130, joten siellä menikin sitten taas koko päivä.

Perjantai 28.12

Vuorossa oli Losin pakollinen nähtävyys Hollywood Bouleward ja sen varrella olevat teatterit, maahan painetut käden kuvat ja julkkiksille myönnetyt tähdet. Kävimme myös ajelemassa jollain kalliimmalla asuinalueella ja Sunset Boulevardia pitkin. Päivän lopuksi mentiin taas hetkeksi shoppailemaan. Tällä kertaa Citadel Outlettiin, joka on matkan varrella Losiin. En ostanut mitään!

Maanantai 31.12 Uuden Vuoden Aatto

Uuden vuoden aattoiltana Jukka (täällä myös vaihdossa) ja Metta (Jukan tyttöystävä) tulivat istumaan meille iltaa ja kävimme yhdessä katsomassa ilotulituksia Fullertonin keskustassa. Alla olevassa kuvassa mie en kyllä näköjään näe mitään.

Mutta väliäkö tuolla, oli kyllä rupusemmat ilotulitukset kuin Lappeenrannassa ikinä. Sain kuitenkin ohikulkijoilta kultaisen juhlahatun.

Ja muuten, täällä ei taida olla myynnissä ilotulitteita yksityisille ollenkaan. Yhtään ilotulitemainosta ei postiluukkuun tipahtanut tai ilotulitteita ollut kaupoissa näkösällä. Ihan hyvä juttu, ottaen huomioon Suomen Uuden Vuoden uutiset; lastenhuoneessa oli räjähtänyt raketit ja 15-vuotias työnsi toisen suuhun pommin.