88. OSA 2: Vapauden patsas, China Town, Little Italy

Tiistaina 1.4 oltiin menossa katsomaan Vapauden patsasta. Jotta pääsee saarella, jossa patsas on pitää matka varata etukäteen. No meille tuli vähän yllätyksenä, että New Yorkin puolelta ei ollutkaan matkoja vapaana, kun niitä alettiin varaamaan. Piti lähteä New Jerseyn puolelta. Ensin piti ajaa Nykin metrolla PATH-asemalle, joka vei meidät New Jerseyn puolelle, josta ajettiin Light Traililla (ratikka) State Liberty Parkiin ja sieltä Shuttlella sinne mistä lautta lähtee (vihreällä kartassa). Lähdettiin hotellilta jo seitsemältä ja lautta lähti 10:30.

Lautalla ajettiin ensin Ellis Islandille, jonne kaikki siirtolaiset ensin joutuivat tullessaan Amerikkaan. Siirtolaisille tehtiin ainakin kieli -ja terveystestit. Vain muutama prosentti käännytettiin pois. Tässä pari kuvaa saaresta:

Lautalta napattu kuva patsaasta.

Kuva museon sisältä. Vapauden patsaan kädessä ollut liekki.

Yllättävintä miulle oli, että Vapauden patsaan sisällä olevan rakennelman on suunnitellut Eiffel, joten rakennelma on samanlainen kuin Eiffel tornissa.

Näköalatasanteelta pystyi ottamaan kuvan patsaan sisärakennelmasta:

Ellis Island.

Mie ja taustalla näkyy Manhattan. Kuva otettu patsaan näköalatasanteelta.

Saarelta päästiin lautalla suoraan New Yorkiin eli ei enää tarttenu mennä New Jerseyn kautta. Meni tosi monta tuntia tuohon reissuun. Oltaisko käytetty tähän aikaa aamu seitsemästä kahteen iltapäivällä.

Oltiin illalla lähdössä linja-autolla Bostoniin ja linja-autoasemalla piti olla neljältä. Meille jäi vielä pari tuntia pyöriä Nykissä. Piipahdettiin China Townissa. Mein oli kyllä tarkoitus mennä Little Italyyn, mutta jouduttiin ensin China Towniin. Tässä pari kuvaa sieltä. Kiinnittäkää huomiota mieheen joka kumartuneena kaivelee ämpäriä.

Ja mitäs sieltä ämpäristä löytyikään! Eläviä rupikonnia myynnissä. Ja aivan valtavan kokoisia.

Löydettiin sitten se Little Italyn kaupunginosakin ja käytiin siellä syömässä italialais ravintolassa, kun niillä oli hyvä lounastarjous. Ihan hyvää ruokaa oli.

Little Italysta hypättiin metroon ja päästiin linja-autoasemalle. Bussi lähti viideltä ja matka Bostoniin kesti neljä tuntia. Seuraavassa tekstissä enemmän Bostonista.

87. New York OSA 1 Columbia University, Times Square

Maanantaina 31.3 lähdettiin kohti NewYorkia. Koko päivän oli hirvee hässäkkä. Miun piti lyhentää harsimalla molempien farkut (Tuija kyllä toi miulle sellasta housujenlyhennykseen käyvää liimanauhaa, mut se ei pidä oikein farkkua). Oltiin varattu SuperShuttle kuljetus lentokentälle ja mein lähdön tästä kotoa piti olla 19:20. Klo 16 oli housut lyhennetty ja olin sitä mieltä, että kyllä tässä vielä tohon fitness centerille kerkee äkkiä heilumaan ja kävin sitten siellä pikana. Viideltä pois suihkusta ja pakkaamaan. Tätä ennen ei tietenkään mitään oltu pakattu. Olin aika tarkasti minuuttiaikataulussa. Pikkusen yli seittämän Shuttle kuljettaja soitti tosta mein pihalta, että se on jo siellä. Hirveellä hösellyksellä lähettiin tästä. Meillä oli molemmilla vaan reput mukana, kun laukkuja piti kantaa oikeestaan koko matka, koska vaihdettiin hotellia välillä.

Lento taisi lähteä LAX:in kentältä klo 22:30 ja koska Nykissä on aika kolme tuntia edellä oltiin perillä siinä joskus puoli seitsemän aamulla. No ei muuta, kun ihmettelemään miten sinne keskustaan päästään. Tiedettiin, että metrolla pääsee, mutta ensin piti päästä metrolle. Meillä oli mukana sellainen erittäin hyödyllinen New York matkaopaskirja ja seisottiin sitä selaamassa. Pukuun pukeutunut mies tuli kysymään meiltä, että mihin yritetään päästä. Mies olikin menossa samaan suuntaan ja neuvoi, että ensin mein pitää mennä lentokentän AirTrainilla Jamaica Stationille, josta päästään metroon. Mentiin sitten miehen kanssa ja se neuvoi meille myös missä pitää vaihtaa metroa ja millä metrolla ajaa. Kaverilla oli mukana Deutsche Bankin salkku. Santeri ei huomannut sitä ja kysyi mieheltä missä se on töissä. Tietysti mies oli töissä Wall Streetillä, Deutsche Bankin Etelä-Amerikan record keeping manageri.

Tässä New Yorkin kartta niin näette vähän mitä on missäkin.

Ostettiin viikon metrokortit, jotka maksoi 25 dollaria kappale. Niillä sai ajaa niin paljon kuin halusi. Muuten matka olisi matkanut 2 dollaria kappale. Ensimmäiseksi mentiin suoraan Columbia Universitylle (Upper West Side). Miksikö? Siksi, että aikaisemmin LUT:in ja Cal State Fullertonin välistä vaihto-ohjelmaa täällä päässä pyörittänyt Mathew Walters oli vaihtanut Fullertonista Columbia Universityyn. Mathew on aikoinaan asunut Suomessa pari vuotta ja on kova Suomi-fani. Oltiin otettu yhteyttä etukäteen s-postilla ja sovittu tapaaminen. Läydettiin perille ja juteltiin tunnin verran niitä näitä Mathewn kanssa. Se oli ihan hauskaa. Luvattin lähettää Suomesta ruisleipää. Tulli ei kuulemma puutu siihen, jos lähettää vaan yhden pienen paketin kerrallaan.

Columbia University oli todella hieno. Meillä oli tietysti kamerassa muistikorttivika, eikä saatu sieltä yhtään kuvaa. No jokatapauksessa yliopistolla oli avoinna vanha kirjasto, johon sai mennä tutustumaan. Marmoria, upeita pylväitä ja korkea kupolikatto. Näytti vähän erilaiselta kuin LUTin kirjastossa. Jos tuollaisissa puitteissa opiskelee niin ei ihme, jos oppii arvostamaankin itseään vähän enemmän.

Lähdettiin yliopistolta ja mentiin sitten etsimään ruokapaikkaa. Oltiin jo tässä vaiheessa tosi väsyneitä ja nälkäisiä, kun oltiin lennetty yö. Osuttiin kabob eli kebab paikkaan. Oli hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kebab täällä tosin on erilaista kuin Suomessa ja meillä oli kana-annokset, mutta hyvää oli. Superväsyneinä päätettiin lähteä etsimään mein hotellia.

Oltiin varattu hotellit ja kaikki matkat yms. netistä etukäteen. Etsittiin tietysti mahdollisimman halpaa hotellia Nykistä. =) Löysin sitten lopulta sellaisen hostellin, joka oli hintaansa nähden saanut hyvät arvostelut. Hostelli oli hyvällä alueella, 96th Streetillä (myös Upper West Side, mutta alempana kuin Columbia University). Huonoin puoli oli, että hostellissa oli jaettukylpyhuone, mutta oltiin ajateltu, että se ei haittaa, koska oltiin menossa seuraavaksi yöksi eri hotellliin, jossa olisi sitten oma kylpyhuone. Mie en ollu innoissani käymään suihkussa missään shared bathissä. Hostelli oli nimeltään muistaakseni Continental ja hinta mein huoneelle kahdelle henkilölle oli 86 dollaria yö. Huone oli pienin ikinä, eikä kovin hääppöinen, jopa huvittava, mutta kyllä siellä nukkui. Kylpyhuonekin oli siisti. Aulassa oli kokoajan vartija paikalla. Muutkin vieraat näyttivät olevan pääasiassa ihan siististi pukeutuneita nuoria.

Seuraavat kuvat hotellista nappasin netistä, koska oma kamera ei silloin toiminut. Sisäänkäynti:

Hotelli oli sisältä maalattu sinisellä, oranssilla, pinkillä ja vihreellä. Aika erikoinen tyyli.


Päästyämme hotelliin mentiin suoraan päiväunille. Siitä heräiltyämme kävimme ostamassa parin korttelin päässä olevasta kaupasta pikku purtavaa ja mentiin takasin hotellille lepäämään. Vettä satoi. Nukuttiin vielä vähän ja illalla lähdettin katsomaan Times Squarea (ks. kartta). Metroasema oli ihan hostellin lähellä, joten se oli todella hyvä. Mathew oli sanonut meille, että TimesSquare ei ole niin ihmeellinen, mutta mie tykkäsin siitä. Ulkonäön puolesta Times Square oli vähän kuin pikku Vegas -ilman kasinoita tosin. Välkkyviä tauluja, paljon ihmisiä, turisteille suunnattuja kauppoja.



Halusin piipahtaa Times Squarella olevassa Hard Rock Cafessa. Siellä oli näytillä George Harrisonin kitara ja Beatlesien esiintymispuvut.

Tässä lisää kuvia Times Squarelta:

Times Squarella oli hieno musiikkikauppa. Siellä oli nuotteja ja levyjä yms. musiikkiin liittyvää ja jopa keräilytavaraa kuten esim. Elvis rintanappisetti 150 dollaria yms.

Times Squarilta mentiin sitten takas hotelliin ja nukkumaan. Seuraavana päivänä oltiin menossa vapauden patsaalle.

(Valitettavasti blogger ei taaskaan halua toimia kunnolla ja tekstin asettelu on näköjään mitä on, eikä sitä saa korjattua...)

86. Trailer houses, Compton, Little Tokyo, Business District, China Town, USC

Nyt kun täällä olo on loppusuoralla on pakko rampata mahdollisimman paljon kattomassa paikkoja. Perjantain 28.3 lähettiin sitten ajelemaan ympäri LA:tä. Ensin Santeri halusi mennä kattomaan tossa mein lähellä, Stantonissa, olevia trailer houseja. Mie suostuin, kun paikka oli matkan varrella. Trailer houset on taloja, joissa on oikeesti pyörät alla. Ne on (miun mielestä, en sit tiiä oikeesti) vähän kuin talopakettitaloja; pohjapiirrustus on vakio ja sitten kaapit yms. saa valita. Toisin kuin talopakettitalot, jotka tehdään paikan päällä valmiiks, trailer houset tehdään tehtaassa valmiiks ja sitten ne hinataan trailer house alueelle ja pyörät piilotetaan pelti- tai muovilevyjen avulla. Siinä on sitten talo valmiina. Trailer parkeissa niitä taloja on sitten ihan vieri vieressä. Trailer houset on halpoja, riippuen talosta niin lähtöhinnat on siinä 50 000 dollaria. Miun käsityksen mukaan nää trailer houset on vähän sellaisia paikkoja missä asuu "white trash", jolla ei oo varaa muuhun kun trailer houseen.

Matkalla trailer houseja kattomaan mie sitten luulin, että mennään piipahtamaan sellaisella alueella, missä niitä on ja ihmiset asuu niissä. Oltiin kerran käyty sellasessa ajelemassa ihan vaan uteliaisuudesta. No ei menty. Mentiinkin johonkin trailer housejen esittelypaikkaan, mistä niitä myydään. Siellä oli 6 taloa näytillä ja heti toimistosta kiirehti joku mies tuomaan Santulle pohjapiirustusta ja lappua ja paperia. Mie olin jo melkein kieltäytyny menemästä niihin taloihin, kun ajattelin, että se on niinkuin asuntoesittelyssä, että meille koko ajan myydään ja esitellään hirveesti ja sitten pitää esittää, että muka oltais ostamassa jotain. Mies vissiin piti meitäkin potentiaalisina asikkaina, tai siis Santeria, ei se ees puhunu miulle mitään ja taloihin sai mennä kiertelemään vapaasti. Paikalla ei ollu muita "asiakkaita" kuin me ja saatiin katella rauhassa. Viikonloppuisin käy yleensä noin neljäkymmentä henkeä kattomassa niitä taloja.

Hinnat trailer houseille mitä nähtiin oli 60 000-100 000 dollaria riippuen pohjapiirrustuksesta ja erikoisvarusteiden määrästä. Koska miulla oli käsitys trailer houseista (ja on vähän edelleen) white trashin asuntoina niin olin todella yllättyny siitä, miten "hienoja" ne oli sisältä. Siis taas pöytätasot oli feikki "kiveä" yms. mutta jos ajattelee, että 60 000 dollarilla olis saanut pienen talon niin (euroissa 45 000) niin onhan se älyttömän halpaa. Talot oli double wide malleja eli leveämpiä kuin perusmallit ja niissä oli jokaisessa keittiö, olohuone, yks/kaks pientä huonetta, makuuhuone, pieni vessa ja kylpyhuone+wc yhdistelmä. Tässä vähän kuvia:

Stantonista lähdettiin sitten ajelemaan Comptonin(!) suuntaan. Compton on LA:n pahinta aluetta, 90% LA:n murhista tapahtuu siellä, joten tietty piti sitäkin käydä kattomassa. Matkalla Comptoniin bongattiin yks auto,josta Santtu sanoi, että kyseinen auto näyttää kovasti sellaselta millä Teemu tulee jatkossa ajelemaan. =) Teemulle terkut! =)

Comptoniin mennessä törttöiltiin liikenteessä kaks kertaa peräikkäin samojen poliisien edessä, mutta onneks Comptonin suunnalla on poliiseilla parempaakin tekemistä, kun ruveta pysäyttelemään jotain family minivaneja.

Ensin ajettiin Comptonin asutusalueelle. Se oli sellasta...ränsistyneitä taloja, joissa kaikissa oli aidat. Muutamat poliisit nähtiin, vissiin yhden talon edustalla oltiin tehty pidätys. Hirveesti oli lapsia leikkimässä ja jokatoisessa talossa oli porukkaa pihalla. Se pisti sinänsä vähän silmään, että yleensä, kun kiertelee täällä ei oikein ketään näy päivisin missään, kun kaikki on töissä...no oli Comptonissa ainakin sen suhteen vähän eri meininki. :) Toinen juttu, mikä pisti silmään oli, että välillä niitten superränsistyneitten talojen pihalla oli kalliita autoja...kukin voi itse pohdiskella miten sellaiset Comptonissa todennäköisesti rahoitetaan. Ja kolmas juttu oli, että alueella taisin nähdä yhden valkoihoisen, muut oli tummaihoisia tai meksikolaisia.

Kun siirryimme vähän enemmän Comptonin "keskusta alueella", jossa oli kauppoja yms. niin miulle tuli kyllä yllätyksenä miten paljon Meksikoa Compton muistutti. Taloja oli maalattu violetilla ja oranssilla, kaupat oli hirveän ränsistyneitä -kaikkien kauppojen ikkunoissa kalterit keskellä päivää ja kaikki kyltit yms. oli espanjaksi. Ihan hirveesti ei kameran kanssa viittinyt autossakaan heilua, joten ei tullut otettua paljoa kuvia. Alla lakipalveluiden mainos espanjaksi: "avioerot ja huoltajuuskysymykset".

Tässä kuvat parista kaupasta:

Loppujen lopuks ei nähty mitään kovin jännää Comptonissa. Ganstatkin oli siinä 15-vuotiaita. Comptonista jatkettiin Little Tokyo nimiselle alueelle. Alue oli todellakin nimensä mukaan "little". Pikku Tokyossa oli joskus sen kulta-aikoina asunut noin 30 000 japanilaista, joista tällä hetkellä oli jäljellä noin tuhat. Kuvassa alueen varmaan ainut japanilaisen näköinen rakennus:

Little Tokyossa käytiin japinilaishenkisessä ostoskeskuksessa. Se oli aika surkea kokemus. Ostoskeskuksesta oli nimittäin 1/3 tyhjillään. Tuskin siellä tällä hetkelläkään olevilla kaupoilla hirveän hyvin meni... Little Tokyosta mentiin business districtille:

Josta löydettiin (onneks) kyltti China Towniin. Miusta se on niin hauska ja kiva, että halusin vielä käydä siellä. Tässä taas kuvia. Laitoin melkin kaikki blogiin, kun ne on niin värikkäitä. :)

China Townista ostin vielä pari menekineko kissaa ja sitten mentiin takas ajelemaan Business Districtille. Little Tokyosta ja China Townista Santtu sanoi, että alueiden kehitys on ollut kummankin maan talouskehityksen mukaista; Japanilla alaspäin ja Kiinalla ylöspäin. :)

Business Districtin lisäks keskustassa on muitakin hauskoja alueita ja Broadway. Se kuuluisa broadway on Nykissä, mutta täällä Broadwaylla on kai myös jotain teattereita(?) ja ainakin siinä oli pitkältä matkalta kaikkea krääsäkauppaa ja hirveesti ihmisiä. Näytti kivalta. Ei kuitenkaan pysähdytty, kun parkkeeraaminen on aina ihan oma numeronsa. Mutta jos muilla tänne tulevilla matkailijoilla on kiinnostusta, niin suosittelen piipahtamaan. Ja onhan ne keskustan rakennukset upeita. Business Districillä on moderneja rakennuksia, mutta muuten löytyy sellaisia vanhoja ja koristeellisia rakennuksia. Koitin ottaa kuvaa, mutta ei oikein autosta ne onnistuneet.

Piti taas ottaa kuva Superior Courtista.

Business Districtin modernit "lasi"pilvenpiirtäjät.

Business Districtiltä jatkettiin kohti University of Southern Californiaa (USC). Yliopisto oli ennen Californian paras, mutta jäätyään huonomaineisen alueen keskelle sen arvostus laski ja University of California, Los Angeles (UCLA) pyyhkäisi arvostuksessa ohitse. Tässä kuvia yliopistolta, aika hienoja rakennuksia:

Kotona oltiin siinä illalla yheksän maissa. Oli informaatiorikas päivä. Ja uuvuttava. Tänä aamuna piti mennä kouluun ja nukuin lahjaakkaasti pommii, mut kerkesin kuitenki.