14. Viihteellä

No niin, nyt päivitän taas näitä kaivattuja tarinoitamme. Tänään on sunnutai 9.9 ja päivä on mennyt aika lailla lukemisen ja tehtävien merkeissä. Päivällä kävimme salilla ja kerrankin pikaisesti ruokakaupassa. Mie jopa ajoin tällä kertaa. Vaikka en ole edelleenkään suorittanut ajokoetta, saan ajaa autoa (koska olen suorittanut kirjallisen kokeen), jos mukana on henkilö, jolla on paikallinen ajokortti. Kävimme salin jälkeen pikaisesti grillailemassa altailla ja ruuan jälkeen verotuksen tehtävien teko jatkui.

Kävimme viime sunnuntaina elokuvissa katsomassa ”11th Hour” elokuvan, joka on oikeastaan dokumentti siitä miten saatuttamisen vuoksi ilmaston lämpötila kohoaa ja mitä siitä seuraa. Saamme extra credittejä markkinoinnin kurssilla, jos kirjoitamme elokuvasta vastineen markkinoijan näkökulmasta. Piti tietysti ostaa popcorneja elokuvan ajaksi (onko kukaan koskaan nähnyt telkkarista ohjelmaa, jossa joku menisi jenkeissä elokuviin ilman popcorneja?!?) ja oli vallan pöyristynyt, kun myyjä viittasi sivulle ja sanoi ”voita popcorneihin saa tuolta”. Siis rasvaisiin popcorneihin olisi saanut valuttaa hanasta voita päälle. Huh huh. Ennen elokuvan alkua teatteriin tuli mies, joka aulassa tuijotti minua. Vähän ajan kuluttua mies tuli kysymään ”Olitko viime vuonna Grammy Awardseissa?”. Sanoin silmät pyöreenä, etten ollut. (Niin kuin kaikki meistä pyörähtää aina välillä Grammyissä..)

Viime viikon perjantaina kävimme muiden suomalaisten ja muutaman muun tyypin kanssa tässä lähistöllä järjestetyssä ”international street faressa”. Tapahtumassa oli kaduilla useilla mailla omia kojuja, joissa myytiin kyseisen maan ruokia tai muuta tavaraa. Street Fare muistutti hieman Lappeenrannan Linnoituksen Yötä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tapahtumasta jatkoimme Fullertonin keskustaan baariin. Illan aikana join huikeat kolme drinkkiä. Seuraavana aamuna heräsin edelleen humalassa ja illalla kymmenen maissa selvisin krapulasta. Täällä drinkit on hieman eriluokkaa kuin mitä Suomessa tarjoillaan. Käytännössä drinkki on pelkkää viinaa, jossa on hieman limua antamassa väriä ja pohjalla sokeria, jotta drinkin pystyy juomaan pillin kanssa.

Onneksi en ole ainoa, joka on täällä hölmöillyt. Nyt kun ilmat ovat ”viilentyneet” eli on vain noin 30 astetta lämmintä päivällä niin olimme viime viikolla ottamassa uima-altaalla aurinkoa. Santtu loogisesti päätteli, että näin viileällä kelillä ei enää tarvitse aurinkorasvaa. Ja koska oli ”viileä keli”, hengailimme pari tuntia altailla. Sisällä nauroin räkäisesti, kun Santtu oli punainen kuin rapu siitä kohdasta ylöspäin mihin aurinkotuolin selkänoja oli loppunut.

13. Helle tappaa

Heipä hei taas kaikille! Bongasin tämän päivän Iltalehden sivuilta uutisen ja ajattelin laittaa sen tänne teillekin luettavaksi.

Helle tappaa Kaliforniassa
5.9.2007 11:12

Jo viikon jatkunut helleaalto on vaatinut eteläisessä Kaliforniassa 11 ihmisen hengen.

Säätieteilijöiden mukaan helteen pitäisi helpottaa tänään, kun esimerkiksi Los Angelesin lämpötilan ennustetaan nousevan vain 28 asteeseen. Vielä viikonloppuna enkelten kaupungissa mitattiin 38 asteen lämpötiloja.

Yli 43 asteen lämpötilat ovat olleet arkipäivää eteläisessä Kaliforniassa viime viikkojen aikana. Los Angelesin kuolinsyytutkijan viraston mukaan ainakin 11 ihmisen kuolema näyttää liittyvän pitkään jatkuneeseen kuumuuteen.

Ihmisiä löydetty kuolleena

Esimerkiksi maanantaina Los Angelesissa asunut kahdeksankymppinen pariskunta löydettiin kuolleena kodistaan, jossa lämpötila oli yli 43 astetta.

Viranomaisten mukaan lauantaina pyöräretkellä ollut 26-vuotias mies eksyi kavereistaan ja löytyi tuntia myöhemmin kuolleena.

Sunnuntaina viranomaiset löysivät autossaan asuneen 53-vuotiaan naisen kuolleena.

Helle on aiheuttanut myös katkoksia sähkönjakeluun. Uutistoimisto Reutersin mukaan vajaan viikon aikana yli puoli miljoonaa asukasta on ajoittain ollut ilman sähköä. Tiistai-iltana sähköt olivat poikki eteläisessä Kaliforniassa vielä 50 000 asukkaalta.

IL

Lämmintä on täällä siis riittänyt, eilen näytti taas 55 astetta (auringossa) mein pation mittari. Illalla melkein palelin, kun pääsin koulusta ja odotin Santeria hakemaan. Ulkonahan oli "vain" 24. Vielä viime perjantaina, kun olimme ulkona kavereiden kanssa, yöllä oli 36 astetta. Nyt on luvattu "viilenevää", jota täällä kovasti jo odotellaan. Nyt täällä on ilmeisesti ollut keskimääräistä lämpimämpää tähän vuoden aikaan nähden.

Malttamattomimmille tiedoksi -päivitän blogiin lisää jännittäviä tarinoitamme tämän viikon loppu puolella. :) Nyt kouluhommat odottavat...

12. Time Warner Cable

- huonoa asiakaspalvelua asiakaspalvelun luvatusta maasta.

Tilasimme internetin Time Warner Cablen kautta jo silloin kun vielä asuimme Linnaloiden luona. Teimme tilauksen internetissä ja saimme ensimmäisen asennusajan perjantaiksi 17.8. Kyseisenä päivänä meidän piti olla koululla international orientation-tapahtumassa, mutta Santeri jäi kotiin odottamaan kaapeliasentajaa ja minä menin koululle. TimeWarnerilta oli edellisenä päivänä tullut nauhoitettu muistutuspuhelu, jonka mukaan minun ei tarvinnut olla kotona kunhan joku yli 18-vuotias on paikalla. Koska asumme aidatussa asuntokompleksissa, yleinen käytäntö on, että asentajat voivat mennä asuntokompleksin vuokratoimistoon pyytämään pääsyä alueelle.

Ollessani koululla asentaja oli tietysti yrittänyt soittaa minulle. Viestissä sanottiin, että ketään ei ole kotona. Ihmeteltiin sitä sitten ja käytiin kysymässä vuokratoimistosta oliko asentaja käynyt siellä. Ei ollut ja Santeri oli ollut kotona koko ajan odottamassa. Jouduimme sitten soittamaan TimeWarnerille. Asentaja ei kuulemma ollut päässyt alueelle, kun kyseessä on aidattu asuntokompleksi. (Olisi päässyt, jos olisi vaivautunut vuokratoimistoon.) Sanoin, että tarvitsemme netin ja kysyin kuinka pian asentaja voi tulla uudelleen.

Saimme uuden tapaamisen seuraavalle päivälle kello yhdeksän ja iltaseitsemän välille. Tarkempaa aikaa ei voinut saada. Tuolloin meillä ei ollut mahdollisuutta istua kotona koko päivää, koska etsimme silloin huonekaluja, joten painotin asiakaspalveluun, että asentajan pitää soittaa minulle tuntia tai puoltatuntia ennen saapumistaan. Noh, odottelin soittoa koko päivän. Ei tullut soittoa eikä asentajaa. Olimme aivan aamun jälkeen istuneet koko päivän sisällä odottamassa. Seuraavana päivänä kävimme kysymässä vuokratoimistosta oliko kukaan TimeWarnerilta käynyt. Ei ollut.

Jouduimme taas soittamaan TimeWarnerille. Vastaukseksi saimme nauhoitetun viestin, joka sanoi, että tapaamisemme on siirretty elokuun viimeiselle päivälle. Kiva. Kyllä ärsytti, mutta annoimme olla ja käytimme langatonta nettiä asennuspäivään asti.

Kolmas asennuspäivä (31.8) tuli ja asentajan piti saapua klo 13-16. Yllättäen ketään ei tullut. Soitin viisitoista yli neljä TimeWarnerille. Olin jonossa asiakaspalveluun niin kauan, että lopulta puhelu katkesi. En siis päässyt asiakaspalveluun läpi ollenkaan. Kiukuspäissäni söin donitsin. (Mikä oli Santerin mielestä vallan huvittavaa.) Viideltä (heti donitsin jälkeen) puhelin soi ja asentaja ilmoitti tulevansa. Nyt meillä on netti, mutta ei käynyt mielessäkään antaa tippiä asentajalle. Mielelläni olisin hankkinut internetin jostain muualta, mutta alueittain on ilmeisesti vain joku tietty yritys, jolta internetin kaapelin kautta voi tilata. (Puhelinlinjoja pitkin tulevan netin olisi saanut muiltakin yrityksiltä.) On harvinaisen raivostuttavaa odotella kotona, jos ehkä joku asentaja viitsii, millon sattuu, sillon kun huvittaa ja jos nyt kehtaa, vaivautua paikalle.

11. Californian blondit

ja muita yleistyksiä. Kun viimeeksi katselit televisiota, miltä naiset amerikkalaisissa ohjelmissa näyttivät? Blondeilta, eikö? Ja Californiahan on tunnettu blondeistaan, eikö? Ja kaikki täällä ovat blondeja, eikö? Ei. Blondeja näkee täällä todella harvoin, paitsi telkkarissa. Onpa huvittavaa näin jälkikäteen huomata, että oma mielikuva Orange Countysta oli juuri se, minkä O.C TV-sarja esittää. Kyseisessä sarjassahan on vain vaaleaihoisia, rikkaita, komeita ja kauniita ihmisiä. Täällä valtaosa väestöstä tuntuu olevan meksikolaisia, japanilaisia yms. Toisinaan sitä oikein hämmästyy, kun huomaa jonkun näyttävän perusamerikkalaiselta. Tasa-arvo ei tosin toteudu mitenkään täydellisesti; meksikolaiset tekevät täällä ne työt, joita amerikkalaiset eivät halua tehdä. Esimerkiksi meksikolaisia työskentelee paljon pihojen kunnossapitotöissä.

Pitääkö olla rikas asuakseen Los Angelesissa tai lähettyvillä? Kyllä ja ei. Itselleni tuli suurena yllätyksenä se, että useat ihmiset, jotka ostavat täältä talon eivät koskaan omista omaa taloaan. Asuntolainaa korkoineen maksetaan käytännössä läpi elämän. Asuntojen hinnat täällä ovat todella korkealla. Eräänä päivänä oli lehdessä mainos 1930-luvulla rakennetusta talosta: kolme huonetta, keittiö, 1,5 kylpyhuonetta..joka tapauksessa alle 200 neliötä. Talo sijaitsi rannan lähellä, joten pyyntihinta oli miljoonan. Mainos myös tarjosi ratkaisun siihen, kuinka talon voi ostaa itselleen. Käsiraha: $ 50 000, välittäjälle $ 25 000, reilut $ 90 000 lainaa. Kuukausittainen lyhennys oli $ 6500/kk + kiinteistövero ($ 10 000/vuosi), täydellinen vakuutus, 30 vuotta laina-aika. Korkoa emme muista ulkoa, mutta käytännössä 30 vuoden aikana maksettavaa kertyi 2,2 miljoonaa. (Jos haluaa laskea vielä kiinteistöveron kolmeltakymmeneltä vuodelta niin kokonaishinta olisi $ 2,5 miljoonaa). Perheen tulojen täytyi olla vuodessa vähintään $ 270 000, jotta laina voitaisiin edes myöntää. Emme ole harkinneet vielä talon ostoa. :)

Varmasti monet ovat kuulleet oikeustapauksen, jossa McDonald's joutui maksamaan korvauksia kaverille, joka läikytti McDonald'sin kuumaa kahvia päälleen. (Korvausvelvollisuus perustui siihen, että kahvimukissa ei lukenut, että kahvi on kuumaa.) Koska yleisen käsityksen mukaan Yhdysvallat on maa, jossa voi joutua oikeuteen mistä tahansa niin minulta jo kyseltiinkin näkyykö se jokapäiväisessä elämässä. Ensin vastasin ei, mutta nyt tarkemmin ajateltuna se näkyy todella paljon. Kaikkialla on varoituksia: automme sivupeileissä lukee "objects in the mirror are closer than they appel". Kun ajaa Freewaytä on tienreunoilla jatkuvasti kylttejä kuten "roskaamisesta 1000 dollarin sakko" ja yleisesti tuomiot täällä ovat todella kovia verrattuna Suomeen.

Tuomioiden kovuudesta johtuen vankilat ovat pullollaan. Vuoden 2006 lukujen mukaan Yhdysvaltojen vankiloissa oli 2,2 miljoonaa vankia. Kaliforniassa vankeja on reilut 170 000, joka on yli tuplasti se määrä, mihin vankilat ovat mitoitettu. Yhdysvalloissa asuu 5 % maailman väestöstä, mutta täällä on 25 % maailman vangeista. Muistelen, että eräänä päivänä oli lehdessä uutinen, jonka mukaan nuori mies oli ampunut toista päähän (epäilen että kyseessä oli tappo, ei murha) ja maksimituomio oli 60 vuotta. Tästä voimme päätellä, miksi vankilat ovat niin täynnä kuin ovat.

Lisäksi jatkuva pelko oikeuteen joutumisesta näkyy sopimuspapereissa kuten esimerkiksi vuokrasopimuksessamme, joka on kaksikymmentäsivuinen. Huvittavinta on, että sopimukset pyrkivät varautumaan aivan kaikkeen: lupasimme olla valittamatta myrkyllisestä maalista, jota ei täällä edes käytetä.

Tuomioistuinjärjestelmä on hieman erilainen kuin Suomessa; täällä on ns. tavalliset tuomioistuimet ja sitten tuomioistuin, joka hoitaa asiat tunneissa (court of equity). Equity-tuomioistuimen tarkoituksena on ratkaista asiat, jotka eivät voi odottaa; esimerkiksi jos meillä olisi lapsi ja tietäisin Santerin aikovan paeta maasta lapsen kanssa, voisin equity-tuomioistuimessa saada pidätysmääräyksen Santerille tunneissa. Miksi kerron tämän? Siksi, koska tavalliseen tuomioistuimeen pääseminen kestää Kaliforniassa kolme vuotta ja New Yorkissa seitsemän. Tästä voimme päätellä jotain oikeustapausten määrästä. Huvittavinta on, että vain minimaalinen osa koskaan nostetuista kanteista päätyy tuomioistuimeen. Käytännössä suurin osa sovitellaan erilaisten sovittelumenettelyiden avulla jo ennen oikeudenkäyntiä. (Verrattava sovittelumenettely Suomessa on välimiesmenettely, joka on tarkoitettu yrityksille, mutta jollainen täällä on yleinen menettely yksityisten ihmisten välisissä asioissa.)

Koska luen pääaineenani yritysjuridiikkaa (niille tiedoksi, jotka eivät minua tunne, mutta lukevat blogiamme) ja olen myös täällä ottanut vastaavia kursseja, voisin tarinoida oikeustapauksista ja täkäläisestä lainsäädännöstä loputtomasti, mutta koska se ei ehkä kaikkia kiinnosta niin siirrytään kevyempiin aiheisiin. :)

Sopiva kevyempi aihe on muovipussit. Amerikan ihmemaassa kaikki on suurta. On mukava käydä ostoksilla WalMart Superstoressa ja tulla kotiin kuudentoista muovipussin kanssa. Amerikan ihmemaassa muovipussit ovat pieniä. Ei kuulosta ehkä kovin suurelta ongelmalta, mutta kun joka kauppareissulta tulee kotiin pääasiassa 3-10 muovipussia niin meillä on varmaan näinä ekoina viikkoina kertynyt jo sata muovipussia. Yhteen pussiin mahtuu muropaketti ja paketti riisiä, toiseen pussiin maito ja mehu, kolmanteen leipä, juusto ja leikkeleet... Täytyy sanoa, että kyllä nyt tuntuu vähän turhalta yrittää Suomessa kierrättää kauppapussit roskapusseiksi.

Hienolla aasinsillalla kaupassa asioimisesta pääsemme asiakaspalveluun. Kassoilla työskentelee ihan oikeasti hymyileviä ihmisiä! Toisaalta, onhan se vähän teennäistä kun koko ajan on joku kyselemässä "How are you doing?". Täällä muuten pakataan ruuat valmiiksi niihin miljooniin pieniin muovikasseihin. Kokemusta kehnostakin asiakaspalvelusta on, siitä sitten seuraavassa tekstissä. Nyt lähden altaalle hankkimaan väriä pintaan. :)

10. Painon hallintaa

Monet Yhdysvaltoihin vaihtoon lähteneet ovat lihoneet. Kymmenisen kiloa lisää ei ole vielä liioittelua. "Freshmen -fifteen" -sanonta tarkoittaa, että yliopistossa opiskelujen alkaminen tarkoittaa ensimmäisenä vuonna viidentoista paunan eli kahdeksan kilon lihomista. Olemme siis ostaneet vaa'an. Ensimmäisen kolmen viikon kokemuksella paino ei kummallakaan meistä ole vielä onneksi noussut. Päivitämme tilannetta.

Hankalaksi painonhallinnan täällä tekee kauppojen ruokavalikoima. Kevyttuotteita on todella vaikea löytää. Juusto-osastolta löytyy cheddaria, parmesaania yms., mutta kevytversioita on todella harvoin tarjolla. Jugurttipuolella useita jugurtteja mainostetaan low-fat-tuotteina, mutta vaikka rasvaa ei olisi paljoa, sokeria on sitäkin enemmän. Jugurtit ovat todella makeita verrattuna suomalaisiin. Leipä on valkoista pullaa. Kuitupitoisin tähän mennessä löytämäni vaihtoehto on monivilja paahtoleipä. :)

Pikaruokapaikkoja on pilvin pimein. Lähiseudulta löytyy mm. McDonald's, Del Taco, TacoBell, Starbucks, Togo's, In and Out, Busy Bee, El Tarasco, Carl Junior... Valinnan varaa siis löytyy. Yliopistolla ei ole samanlaista kouluruokalaa kuin suomessa vaan useita pikaruokapaikkoja. Epäterveellistä ja jos yliopistolla söisi päivittäin -kallista. Pikaruokapaikkojen puolesta täytyy kuitenkin sanoa, että monet paikat tarjoavat myös salaatteja terveellisinä vaihtoehtoina.

Hieman aiheesta poiketen; kävimme eilen paikallisessa "apteekissa". Täällä "apteekit" myyvät karkkia, t-paitoja, meikkejä, hajuvesiä, ruokaa, juomaa, täyttävät tulostimien mustepatruunoita...niin ja myyvät jopa lääkkeitäkin. Ostimme karkkia. Huomenna täytyy mennä salille harjoittamaan painon hallintaa. :)

9. Tarinoita uima-altaalta

Viime viikolla menimme grillaamaan asuntokompleksimme allasalueelle. Grillaamassa oli jo nainen pienen poikansa kanssa. Nainen puhui puhelimessa ja katselimme kauempaa, että naisella on habaa enemmän kuin monella miehellä. Myöhemmin Santtu kysäisi naiselta, tietääkö tämä hyviä kuntosaleja tässä lähettyvillä. Meille selvisi, että nainen on Denise Hoshor, joka on kilpaillut kehonrakennuksessa ja ollut mukana Mrs. Olympia kisoissa vuonna 2000. Olimme niin hämmästyneitä, ettemme osanneet kuin ällistellä. Kisojen jälkeen Denise tosin sai lapsensa ja on nyt palaamassa kilpailemaan, mutta enemmänkin fitnes puolelle. (Jos joku on niin utelias, että googlettaa kuvia, niin Denise on menettänyt paljon mrs. olympia kisojen aikaisesta massastaan.)

Samana päivänä myöhemmin toinen asuntokompleksimme managereista sattui altaalle rupattelemaan meidän kanssa. Asuntokompleksin, jossa asumme, omistaa yritys, jolla on kolme omistajaa: isä, poika ja hiljainen yhtiökumppani. He aloittivat bisneksen 80-luvulla ja omistavat nyt 70 vastaavaa asuntokompleksia. Meidän asuntokompleksissamme on 136 asuntoa ja tuotto, joka omistajille jää käteen (kun kaikki korjaustyöt yms. on vähennetty) on 2,3 miljoonaa vuodessa. Nyt kaikki voivat dollarin kuvat silmissä kalkuloida, kuinka paljon rahaa firma tekee vuosittain. ;)

Lisäksi manageri kertoi omistaneensa ennen tuotantoyhtiön kahden yhtiökumppaninsa kanssa. Yhtiö teki tv-ohjelmia ja työskenteli isommille, tunnetuille tuotantoyhtiöille. Jokaisella yhtiömiehellä oli oma roolinsa yhtiössä, asuntokompleksimme manageri hoiti markkinointia. Hän oli niihin aikoihin menossa naimisiin ja tarvitsi rahaa ulos firmasta. Niinpä hän keskusteli asiasta raha-asioista vastaavan naisen kanssa. Nainen väitti, että rahaa ei ollut ja että firma oli jopa velkaa. Mies ei uskonut vaan vaati kokousta heti seuraavaksi aamuksi. Seuraavana aamuna mies saapui paikalle toisen yhtiökumppaninsa kanssa. Toimisto oli tyhjennetty ja nainen oli lähtenyt rahat mukanaa. Kyseinen nainen teki myös muita rikoksia ja nyt FBI etsii häntä. (Émme vastaa tarinoiden totuuden mukaisuudesta. Muutokset tarinoihin pidätetään tekijöillä. All rights reserved ja silleen.)

Otimme tuossa pari päivää sitten lämpömittarin mukaan uima-altaalle. Auringossa oli todellakin 55 astetta lämmintä. Ei näkynyt muita altailla, ei kovin yllättävää. Keskipäivällä aurinko on kuumimmillaan ja voitte kuvitella millasta on istua autossa tässä säässä. Mentiin sitten viime viikon tiistaina kauppaan keskellä päivää. Istuttiin autossa ja miulla oli valkoset caprit jalassa. Kyllä hävetti mennä kauppaan, kun olin hikoillu niin paljon, että housut oli takaa läpimärät. Santeri lohdutti sanomalla, että onneks miulla on valkonen takapuoli. Kiva. Laihduimme molemmat kilon parin tunnin kauppareissuilla.

8. Kurssit

No niin, täällä on koulu alkanut, eikä blogia ole sen vuoksi vähään aikaan päivitetty. Miulla on viisi kurssia, luentoja on vähän (15 tuntia viikossa), mutta luettavaa sitäkin enemmän. Täällä kurssit kestävät puoli vuotta ja jokaiselle ostetaan kirja, joka käsitellään kurssin aikana. Koulun kirjastosta ei löydy oppikirjoja samoin kuin Suomessa. Jokaisella kurssilla on loppukokeen lisäksi yleensä pari välikoetta. Lisäksi kurssista riippuen voi olla pistokokeita, ryhmätöitä yms. Kerron seuraavaksi hieman valitsemistani kursseista, jotta muut tänne opiskelemaan haluavat, tietävät mitä odottaa.

Federal Income Taxation (eli tuloverotus)
Kolmen luentokerran kokemuksella: älä valitse verotusta, jos et ole lukenut verotusta Suomessa. Älä valitse verotusta, jos englannintaito ei ole hyvä. Älä valitse verotusta, jos et ole valmis lukemaan aivan älyttömästi. Kuten opettajamme aloitti ensimmäisen luennon: "Kaikki materiaalit on luettava kolmesti, jotta ne oppii. Jos ensimmäinen kielesi ei ole englanti tarvitset todennäköisesti yhden ylimääräisen lukukerran. Laskentatoimen alta verotus on ulkomaalaiselle kielellisesti kaikista vaiken alue verrattuna esimerkiksi kululaskentaan. Jos et ole aikaisemmin lukenut Yhdysvaltain verotusta, joudut tekemään enemmän töitä. En silti sano, etteikö kurssin läpäiseminen olisi mahdollista." Niinpä. Kirja maksoi $190.

Ensimmäisen kappaleen lukeminen oli aivan älyttömän hankalaa, mutta lukeminen taitaa helpottua pikkuhiljaa, kun oppii termistöä. Kuitenkin täällä verotuksessa on paljon poikkeavuuksia Suomeen verrattuna esim. tax credit, jonka mukaan vähennyksiä voidaan tehdä suoraan verosta (Suomessa vähennykset tehdään tulosta). Se että saa itse ihmetellä näitä käsitteitä yms. on hyyyvin aikaa vievää.

Introduction to Real Estate (eli kiinteistömarkkinat)
Koska kiinteistömarkkinat on täällä iso bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa, kiinteistön välitystä ja kaikkea kiinteistömarkkinoihin liittyvää voi opiskella yliopistossa. Luentoja on ollut vasta muutama ja koska pohjatietoja ei aiheesta ole niin paljoa ei kurssista voi vielä oikein mitään kertoa. Santeri on myös tällä kurssilla. Olemme opiskelleet iltaisin katsomalla telkkarista kanavaa, josta tulee pelkästään ohjelmia, joissa ihmiset esimerkiksi pyrkivät nostamaan talonsa arvoa remontoimalla ennen myyntiä tai ohjelmia, joissa esitellään saman hintaisia taloja eri alueilta. (Samoja juttuja tulee Suomessa, mutta en muista ohjelmien nimiä.) Kirja maksoi $70 käytettynä.

Business & Its Legal Environment
Kurssilla lähdetään liikkeelle Yhdysvaltain oikeusjärjestelmästä ja käydään läpi useita oikeustapauksia. Tässä kurssikuvaus: Examines laws and regulations affecting the business environment and managerial decisions including the legal system and methods of dispute resolution. Topics include torts, crimes, contracts, product liability, business organization, employment, antitrust, environmental protection; incorporates ethical considerations and international perspectives. Uses case studies.

Opettajana kurssilla on herra Delbridge. Hän opettaa myös toista juridiikan kurssiani. Hänen vaimonsa on halvaantunut, joten mies on pikemminkin lomalla opettaessaan, muutoin hän hoitaa kotona vaimoaan, vaikka hänen toinen kätensä ei toimi. Delbridge on aikanaan ollut fyysikkona vuosikymmeniä, suorittanut myös maisterin kauppatieteistä ja on oikeustieteen tohtori. Hän ei enää toimi asianajajana, koska työ olisi niin raskasta. Joka tunnin alussa pappa antaa meille elemänohjeita. Se on aika herttaista. :)

Delbridgen kursseilla on istumajärjestys. (Kyllä, istumajärjestys yliopistossa.) Heti ensimmäisellä tunnilla pappa huomasi, että olen kahdella hänen kurssillaan. Miulle oli laitettu istumapaikka luokan puoliväliin, mutta Delbridge sanoi siirtävänsä miut eturiviin, koska olen kahdella hänen kurssillaan. Molemmilla kursseilla istun suoraan opettajan pöydän edessä. Kurssin kirja maksoi käytettynä muistaakseni n. 90 dollaria.

International Legal Environment of Business
Myös herra Delbridgen kurssi. Kurssikuvaus on seuraavanlainen: Study of the international legal environment in which firms operate. Case studies in the areas of treaties and laws, EU, NAFTA, international contracts, regulation of imports, exports and competition, government policies, enforcement of property rights and issues involving ethical responsibilities. Kirja maksoi käytettynä $120.

Consumer Behavior (eli kuluttajakäyttäytyminen)
Ainut kurssi, jossa opettajana on nainen. Koska Amerikan pitäisi olla asiakaspalvelun, markkinointikikkojen yms. luvattu maa niin myös markkinointia täytyi valita. Tässä vaiheessa kurssista on pidetty vasta aloitusluento, joten paljoa kerrottavaa ei vielä ole. Kurssin tarkoituksena on oppia ymmärtämään millä perusteella kuluttajat tekevät ostopäätöksiä ja miten niihin voi vaikuttaa. Käytetyn kirjan hinta oli $127.