Pääsimme muuttamaan The Lake apartmetns asuntokompleksiin 11.8. Muuttopäivänä oli noin neljäkymmentä astetta varjossa. Aamulla kiersimme West Hillsissä garage ja yard saleja eli pihamyyntejä, joissa ihmiset myyvät vanhaa tavaraansa. Huonekaluja ei pahemmin ollut myynnissä, mutta löysimme pikku telkkarin kymmenellä dollarilla, pari pöytälamppua reilun dollarin kappale, tv-tason ja digitaalisen herätyskellon yhteensä viidellätoista dollarilla. Lisäksi Santeri halusi pienen, sisällä pidettävän "suihkulähteen", joka maksoi kolme dollaria. Ihme kyllä, kaikki laitteet toimivat. Olimme jo kerran aikaisemmin poimineet tien reunasta mukaan tv:n, jossa luki "it works", mutta joka ei kuitenkaan täysin toiminut. Täällä ihmisillä on tapana heittää tavaroitaan tienreunaan, josta niitä voi ottaa jos haluaa. Koska täällä ei sada koskaan, tavaroiden voi antaa lojua. Garage ja yard/moving -saleja löytää ajelemalla lähiöalueilla, joista löytyy viittoja tai lukemalla Penny Saver lehteä, joka jaetaan kaikille ilmaiseksi.
Lähdimme ajamaan Linnaloiden luota West Hillsistä iltapäivällä kolmen jälkeen. Olimme aiemmin soittaneet ja varmistaneet, että asunto on remontoitu ja että pääsemme muuttamaan sovittuna päivänä. Meidän oli määrä saapua asuntokompleksille ennen viittä. Freewayllä liikenne ei kuitenkaan liikkunut juuri lainkaan. Jouduimme matkalta soittamaan myöhästyvämme ja sitten ajoimme tietysti vielä väärästä liittymästä. Täällä navigaattorin ohjeita on välillä vaikea seurata, koska kaistoja on niin paljon. Olimme perillä kaksikymmentä minuuttia yli viisi. Onneksemme huomasimme, muiden muuttajien saapuneen meidän kanssa samaan aikaan. Hekin olivat arvioineet ruuhkan väärin.
Vuokrasopimuksen allekirjoittaminen oli mielenkiintoista. Saimme lomakkeita nenän eteen allekirjoitettavaksi aakkosjärjestyksessä: lomake A, B, C...yhteensä kuusitoista lomaketta ja kokonaisuudessaan noin kaksikymmentä paperia. Sopimuksessa lupasimme muun muassa testata viikottain palovaroitinta, joka asennettiin neljän metrin korkeuteen kattoon, pukeutua asiallisesti fitness centerillä, liikuttaa autoamme vähintään kahden viikon välein, ymmärtää ettei omistaja lupaa alueen turvallisuutta, olla käyttämättä/tuomatta huumeita aluelle, ilmoittaa kaikesta epäilyttävästä toiminnasta ja ilmoittaa mahdollisesta homeesta. Meni aika kauan allekirjoittamissa. Sitten saimme useita avaimia eri oviin ja lopulta pääsimme kantamaan tavaroita asuntoomme.
Tavaroiden kantaminen oli rankkaa, vaikka meillä ei mitään isoa ollutkaan. Asuntomme on toisessa kerroksessa ja miulta meinasi loppua voimat tv-tasoa kannettaessa. Ensin miuta alkoi hysteerisesti naurattaa jyrkkien portaiden puolivälissä ja viimeisillä portailla melkein itkettämään, kun en meinannut päästä kahta viimeistä rappusta ylös. Nenästä vaan hiki tippui. No saatiin sitten se tv-taso ylös ja Santeri joutui yksin kantamaan auton penkit ylös. (Ne piti irroittaa tavaroiden siirtämistä varten.) Onneksi tässä lähistöllä asuu nyt pari poikaa Lappeenrannan yliopistosta, jotka saa sitten tulla meille sohvankantajiksi, jos joskus halpa sohva löydetään.
Illalla lähdettiin vielä käymään Ikeassa ostamassa välttämättömimmät tavarat kuten patja ja tyynyt. Seuraavina päivinä jouduimme ramppaamaan kaikissa halpakaupoissa (Ikea, Wall-Mart, 99 cent's store). Parin ekan muuttopäivän ajan olimme ihan rättiväsyneitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti