22. Mr.Olympia/ LasVegas

Ai että käytiinkö kattomassa Mr.Olympia kisoja?!?!?

Oiskohan meillä noin 14 t-paitaa?

Ja haalittiinko vähän tavaraa??

Kuvassa yläkulma:laihdutus+energiajuomat, joiden edessä viistottain rasvanpolttovalmisteet, joiden edessä suorassa energiaa lisäävät valmisteet. Lehtien oikealla puolella nitro-oxidet (onko nää edes laillisia Suomessa?), joiden vieressä proteiinijauhot, edessä massanlisääjät. Takana yläkulmassa kreatiinit, joiden edessä proteiinipatukat, rentoutumisvalmisteet ja esitteet. (Koska tää blogger automaattisesti pienentää kuvaa ihan hirveesti niin jos joku kiinnostunut haluaa tarkastella kuvaa ja mitä tuotteita oli tarjolla, ni voi laittaa s-postia / pyytää kuvan mesessä / laittaa kommenttia ja s-posti-osoitteen tän jutun perään, niin voidaan laittaa se alkuperäinen kuva, jota pystyy sitten zoomaamaan.) kuva 7283

Noniin tänään on 11.10 ja vihdoinkin pääsen kirjoittelemaan pitkästä aikaa. Mr.Olympia kisat pidettiin tänä vuonna Las Vegasissa (27-29.9), jonne ajaa Fullertonista noin kolmessa ja puolessa tunnissa. Kävimme katsomassa kisoja perjantaina 28.9.

Lähdimme aamulla kuuden jälkeen ajelemaan kohti Vegasia. Ennen kuin matkaan kunnolla päästiin täytyi tarkistaa renkaan paineet ja lastata autoon vettä siltä varalta, että moottori keittää. Iso osa ajomatkasta on lievää nousua ja olimme viisastuneet edellisten täällä vaihdossa olleiden matkaraportista, sillä heillä hajosi auto matkan varrelle; keskelle ei mitään. Meitä sää tosin suosi ajomatkan, koska lähdimme aamulla, jolloin ei ollut vielä kuuma. Vaara moottorin liikaan kuumentumiseen ei ollut niin suuri. Santeri ajoi Vegasia kohti ja matka sujui mukavasti, mutta paikoittain oli todella sumuista. Eteenpäin näki pari metriä. Toisaalta on aika erikoista nähdä suoraa tietä eteenpäin viisitoista kilometriä! Se tosiaan on mahdollista kun ajelee Vegasia kohti. Olimme suunnitelleet olevamme perillä yhdentoista maissa, koska silloin alkoi "women's judgin: Fitness, Figure ja Mr. Olympia" Las Vegasin Convention Centerissä, jossa pidettiin Olympia Expo eli messut, joilla oli paljon tuote-esittelijöitä markkinoimassa lisäravinteita, vaatteita, lehtiä.... Tässä kuva messuilta.

Tosiaan noissa ylemmissä kuvissa olevat tuotteet olivat melkein kaikki ilmaisia. ;) Monet on kauhistelleet, että meiltä meni varmaan koko matkakassa noihin tavaroihin. Ei se olympia päivä kuitenkaan missään nimessä halvaks tullu...lippuineen, bensoineen, ostoksineen ja ruokineen sinne uppos kyllä aika pitkä penni. Mutta kyllä se oli sen arvoistakin, tuskinpa sitä enää tulee Mr. Olympia kisoihin lähdettyä. Olympia päivän hinnalla tosin voisi joskus lähteä jollekin halpapakettimatkalle etelään. Messut oli hauskat, siellä oli myynnissä kaikkea proteiinipatukoista hormooneihin!

Las Vegas oli kyllä todellakin näkemisen arvoinen; aikuisten mielikuvituskaupunki, jossa täytyy käydä paremmalla ajalla uudestaan. Meille ei mahtunut kameraan yhtään kuvaa Vegasista, kun koitettiin niin kovasti kuvata varsinaista showta illalla, mutta tuossa on yksi netistä etsimäni kuva, josta näkee vähän että on kovin bling bling ja oma Eiffel-tornikin löytyy Vegasista. Kyseinen paikka ei oo ihan pienellä rahalla rakennettu, mutta heti kun menee syrjään pääkadulta eli "Stripiltä" on todella kurjan näköistä. En ole pitkään aikaan tainnut myöskään nähdä missään niin paljoa kerjäläisiä kuin Vegasissa

Vegasia kerettiin kyseisen päivän aikana näkemään pikkuisen kun ajettiin noin viiden mailin matka tunnissa! Kun siirryimme Convention Centeriltä, jossa messut pidettiin varsinaiseen illan show-paikkaan, liikenne mateli. Etenimme ehkä korttelin verran kerrallaan ja sitten taas seisottiin liikennevaloissa. Ja taas ja taas. Olimme perillä Orleans Casinolla kymmentä vaille seitsemän kun tapahtuma alkoi seitsemältä casinon yhteydessä olevalla Orleans Arenalla. Piti melkein juosta, että ehdittiin.

Illan ohjelmassa oli Fitness Olympia Finals eli fitness-kisaajien vapaaohjelmat musiikin tahdissa samoin kuin Mrs.Olympia -kisaajien vapaaohjelmat ja palkintojen jako. Illan päänumero oli tietysti Mr.Olympia judging, jossa miehet ottivat vuorotellen asennot lavalla ensin yksittäin ja sitten yhdessä. Tässä muutamia kuvia.

Pikku-ukot lavalla.

Kuvassa Coleman, joka oli luvannut voittaa tänä vuonna.

Kuvassa Jay Cutler, joka voitti tämän vuotisen Mr. Olympian.

Voittajaa ei julistettu vielä perjantaina iltana, kun olimme katsomassa kisoja vaan miesten vapaaohjelmat ja palkintojen jako oli seuraavana iltana. Tapahtuma loppui yöllä kahdentoista aikaan, jonka jälkeen ajoimme vielä Stripin päästä päähän. Emme jääneet Vegasiin yöksi, sillä olimme menossa seuraavana päivänä West Hillsiin. Miekin ajelin freewaytä sata mailia yö-aikaan, jotta Santtu sai vähän levätä. Liikennettä ei näkynyt juuri ollenkaan. Kuka nyt lähtisi perjantai-lauantai-yönä ajamaan Vegasista poispäin? Olimme perillä aamukuudelta. Pikkusen väsytti.

21. Ihmeellisiä ilmiöitä

1) Täällä oli todellakin poikkeuksellinen sääilmiö toissa viikonloppuna: vesisade. Satoi ihan kahtena päivänä (14. ja 15.9) ja jopa yllättävän runsaasti. Meidän ensimmäinen vesisade täällä. Sen jälkeen on aurinko paistellut. Edelleen voi keskipäivällä ottaa aurinkoa altailla, iltaisin on viileämpi. Nyt oon parilla viikolla menny t-paita päällä kouluun ja ottanu neuleen illaks mukaan. Tänään oli koe ilta seitsemältä ja sitä ennen lueskeltii koulun pihalla Santun kanssa. Mie istuin sormet sinisenä ja villapaita päällä. Kävin äske kattomassa paljo tuolla ulkona oikeesti on lämmintä: 20 astetta ja kello on 24. Olipa tosi kylmä siellä...

2) Eilen meillä räjähti. Hurja pamaus vaan kuuluu illalla. Santeri hiippaili keittiöön kattomaan, että mikä siellä oikein pamahti. Olin laittanu iltapäivällä kokistölkin pakastimeen ja unohtanut sen sinne. Pakastin oli täynnä kokisnuoskaa. Näköjään tölkit valmistetaan pyöreästä rungosta, johon sitten erikseen kiinnitetään se päällysosa. Nyt tiedätte senkin.

3) Pakastimen siivouksen ajaksi nostin jääpalakulhon jääkaappiin. Sain pakastimen siivottua ja kun otin jääpalakulhon jääkaapista tönäisin nurin Santerin pari päivää jääkapissa olleen proteiinijuomamukin. Vesi ja proteiinijuoma muuttuu parissa päivässä koostumukseltaan kananmunaa muistuttavaksi litkuksi. Nyt tiedätte senkin.

20. Korkeaa verenpainetta

Nonii...täällä oli taas tällästä...kun ei täällä mikään toimi. Alettiin ihmettelemään kun ei vieläkään olla saatu mitään virallisia vakuutuspapereita autosta, laskuja tai muitakaan lappuja vakuutusyhtiöltä. Alunperin otettiin autovakuutus brokerage-yhtiön (eli ”välittäjä” yhtiön) kautta, joka välittää useiden eri vakuutusyhtiöiden vakuutuksia. Maksettiin 800 dollaria down paymentiä, joka sisälsi ensimmäisen kuukauden maksun. Vakuutus alkoi rullata 10.8 ja olimme siis maksaneet sen 10.9 asti.

Eilen (25.9) Santeri sitten soitti brokerage-yhtiöön ja kysyi missä meidän paperit on. Brokerage yhtiö soitti vakuutusyhtiöön ja sitten takaisin meille: auton vakuutus oli peruttu! Ihmeteltiin, että miten se voi olla mahdollista. On kiva kuulla, että kahdeksansataa dollaria on mennyt kankkulan kaivoon. No brokerage selitti, että emme ole maksaneet ”premiumia” eli ensimmäistä laskua, joka on tullut postissa. Meille ei ollut tullut yhtään ainotta paperia postissa. Brokerage yhtiön kaveri kysyi osoitettamme ja totesi sen olevan heillä aivan oikein. Sitten brokerage soitti taas vakuutusyhtiöön ja takaisin meille. Vakuutusyhtiöltä puuttui meidän asunnonnumero. Me olimme kuitenkin antaneet kaikki tiedot brokerage-yhtiöön. Kaveri brokerage-yhtiöstä sanoi, että meidän ei tarvitse maksaa uudestaan down paymentiä (no kiitos kovasti), mutta meidän pitää maksaa reassesment fee eli maksu, jotta meidät hyväksytään takaisin asiakkaiksi.

Sanottiin, ettei meidän tietenkään tarvitse maksaa mitään maksuja, kun ei ollut meidän vika –brokerage-yhtiöllä oli koko ajan meidän täydellinen osoite. No kaveri jatkoi kiertelyä ja sanoi, että oli jo työskennellyt ”kovasti” meidän vuoksi ettemme joutuisi maksamaan down paymentiä uudestaan ja että tapana on että maksamme reassesment feen.

Mie soitin sitten vakuutusyhtiöön, selitin ja valitin brokerage yhtiöstä. Vakuutusyhtiö soitti brokerage-yhtiöön ja sitten brokerage myönsi virheensä ja suostui maksamaan reassesment feen. Tapeltiin tässä naurettavasta kahdestatoista dollarista. Olin kuitenkin sitä mieltä, että oli syytä tapella, sillä borkerage-yhtiön mokan vuoksi olimme ajelleet syyskuun yhdennestätoista eteenpäin vakuuttamattomalla autolla. Maksoimme vakuutusyhtiölle puuttuvat päivät ja ensi kuun maksun ja nyt vakuutus on taas voimassa. Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme ajaneet kolarin ja joku olisi loukkaantunut? Siinä vaiheessa olisi ollut todella kiva huomata, että vakuutus ei olekaan voimassa.

Tämä ei tietenkään ole ainoa selkkaus mitä täällä on tapahtunut... Aikaisemmin kerroin jo ongelmista TimeWarner Cablen yhtiön kanssa. Kun lopulta saimme netin, kolmen viikon odottamisen jälkeen, kuulimme että kaverimme saivat nopeamman netin, halvemmalla hinnalla, ilman asennuskuluja samalta yhtiöltä. Me odotimme kolme viikkoa ja maksoimme kaikesta. Santeri soitti ja valitti kehnosta palvelusta, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Taisin myös kertoa(?), että Bank of America lähetti täkäläisen pankkikorttini Suomeen (siellähän sille onkin käyttöä) ja tällä hetkellä kaikki miun rahat on Santun tilillä, koska niitä ei voitu siirtää verkkopankissa miun tilille, sillä Bank of American järjestelmä ei tunnista miun tilin tietoja. Pitää taas käväistä valittamassa. Sähköyhtiö, Edison, lähetti laskun, jossa laskutti meitä myös ajalta, jolloin emme vielä edes asuneet täällä. Sinnekin piti soittaa ja selvittää. Kyllä täällä on verenpaine välillä todella korkealla. Ei ihme, että Santulta tippuu tukka päästä.

19. Vuokramarkkinoista

Löysin seuraavanlaisen artikkelin netistä. Artikkeli kertoo USA:n vuokratasoista alueittan, lyhensin artikkelia ja otin lisäksi mukaan tuon Orange Countyn pikku-osion. Tämä alue on luokiteltu viidenneksi kalleimmaksi.

Real EstateBest Markets For Landlords
Matt Woolsey, 09.05.07, 12:01 AM ET

Whether they're waiting out the housing storm, or smack in the middle of it, an increasing number of Americans are choosing to rent, not own. And that's good news for landlords and investors.

Foreclosures and risky lending have dogged the housing market. As lenders have tightened their standards, attractive mortgages have grown harder to come by. Yet rental fundamentals have remained strong, especially in the 10 areas that made our list of Best Markets for Landlords.

Tops on our list: New York City, where in the last 12 months rents have jumped between 7.4% and 7.9% across the Class A, B and C apartment classifications ("A" being the most luxurious, "C" being the least). In the Big Apple, 80% of the population rents, and the city's unaffordable housing entices few to make the leap to home ownership.

In Pictures: Best Markets For Landlords
Rounding out the top five are Seattle (where rental-property construction has been low since 2003), San Francisco, and Oakland and Orange County, Calif. Credit the giddiness of West Coast landlords to the general lack of affordable housing in those markets.

5. Orange County, Calif.
Rents here are high, but they are still a cheap alternative to buying. Though not on par with the Bay Area or New York in terms of rent growth, Orange County prices have experienced robust increases of 5.3%, to $1,758 per month, in the Class A division, and a 6% jump, to $1,354, in Class B/C.

Niin ja pitää lisätä, että tuossa viikko sitten oltiin illalla lillumassa poreammeessa. Olin näkeväni altaan vieressä juoma-automaattien luona jotain liikettä, hiippailin kattomaan, mutta en nähnyt mitään. Myöhemmin Santerikin huomasi, että jotain liikkuu. Seisottii hiljaa katsomassa, kun iso rotta lyllersi esiin limsa-automaatin takaa. Mie kirkasin nii, ettei se rotta varmaa enää uskalla tulla takas. Seuraavana päivänä Santeri vihjaisi managementille, että kannattais varmaan tehdä jotain... Tälläistä täällä USA:n viidenneksi kalleimmalla alueella. ;)

18. Ei nyt ihan kaikki sentään

No niin, ensimmäiset koetulokset on julkaistu. Arvostelu asteikko täällä on A-F, A:n ollessa paras ja F:n ollessa hylätty. Santeri sai Real Estate kokeesta luokan parhaat pisteet 48/50 eli A:n ja mie sain 44/50 eli B+, joka oli sekin luokan keskiarvoa 37,5/50 parempi. Lisäksi sain kurssista Business and it’s legal environment (eli täkäläinen yritysjuridiikan peruskurssi) A:n. Oikeasti sain A:n vain siksi, että opettaja halusi antaa hyviä numeroita ja päätti arvostella Gaussin-käyrän mukaan, jolloin 68% opiskelijoista sai C:n. Kolme luokasta sai A:n. Verotuksesta ei taida olla kovin loistavia tuloksia odotettavissa. Keskiviikkona meillä molemmilla on markkinoinnin koe ”Consumer Behavior” ja Santulla on koe Financial Analyst for Investors and Lenders -rahoituksen kurssista.

Lisäksi olemme hankkineet liput Mr.Olympia kisoihin, joten perjantaina Las Vegas kutsuu! Lipuilla pääsemme katsomaan mr. olympia judgingin eli sen kun kilpailijat tulevat yhdessä lavalle ottamaan pakollisia asentoja. Lisäksi kyseisenä päivänä on fitness olympia finals ja ms. olympia finals. Finals ohjelmat tarkoittavat ilmeisesti musiikin tahdissa esitettäviä vapaanumeroita ja palkintojen jakoa. Liput oli kalliit...mutta tuskinpa enää tulee mahdollisuutta lähteä katsomaan Mr.Olympia kisoja. Alunperin meinattiin ostaa liput lauantaille, jolloin uusi mr.olympia valitaan, mutta ne liput olisi kustantaneet sitten jo yhteensä 300 dollaria, että päästiin nyt edes vähän halvemmalla. Lisäksi päästään lipuilla Expo-tapahtumaan, jossa kisaajat ovat messualuilla esittelemässä tuotteita ja itseään. Enemmän seuranneille tiedoksi, että kyseessä on Colemanin viimeiset kisat ja Coleman on luvannut voittaa Cutlerin. Coleman on tällä hetkellä tasoissa Lee Haneyn kanssa, molemmilla on kahdeksan mr.olympia mestaruutta ja jos Coleman voittaa nyt, tulee uusi ennätys.

Ensi Lauantaiksi meidät on kutsuttu Linnaloille viettämään Lauran 21-vuotissynttäreitä, joten suuntaamme lauantaina West Hillsiin.

17. Kaikki menee pieleen

Tänään 24.9 tuntui että kaikki menee pieleen. Heräsin aamulla vähän kuuden jälkeen siihen, että oli hirveän paha oli, oksetti. Verensokeri oli yön aikana tippunut liian alas. Menin ottamaan jugurttia, jotta verensokeri nousisi. Samalla tunsin migreenin alkavan. Seuraavat kaksi tuntia pyörin tuskaisena sängyssä. Santeri hyppi hakemassa miulle kaakaota ja rypäleitä ja avaamassa ikkunaa..lopuksi aloin itkemään kun oli niin hirveä olo. Sitten nukahdin. Sain nukuttua kymmeneen ja herätessä lääke oli vaikuttanut ja migreeni poissa. Oli kuitenkin kiire kerrata verotuksen kokeeseen, sillä koe alkoi yhdeltä.

Kertailin kokeeseen ja päätin lähteä koululle pyöräilemään hyvissä ajoin, että ehtisin vielä ennen kokeen alkua vilkaista tärkeimmät muistiinpanot. Puolessa välissä matkaa jalka luiskahti polkimelta ja kenkä lensi jalasta. Sitten huomasin, että poljinkin oli pudonnut. En tietenkään saanut poljinta paikalleen eikä ollut aikaa jäädä räpeltämään sen kanssa. Talutin koululle, Santtu tuli pyöräparkkiin kadun toisella puolella olevasta rakennuksesta samaan aikaan kuin minä ja jäi laittamaan poljinta paikalleen, kun viiletin viidenteen kerrokseen tekemään koetta. Koe oli hirveän vaikea. Ensimmäiseen osioon piti vastata ilman kirjaa, siinä oli kysymyksiä joihin vastattiin lyhyesti. Toinen osio koostui monivalinnoista, joista ainakin puolet oli laskuja. Kakkososiossa sai käyttää kirjaa apuna, mutta koe oli silti todella vaikea. Poljintakaan ei tietysti saanut tiukasti pyörään laitettua ilman työkaluja. Loppupäivä oli kuitenkin vähän parempi.

Eilen, sunnuntaina, oltiin altailla lukemassa ja ottamassa aurinkoa. Juuri kun Santtu oli lähdössä hakemaan grillattavia kanoja sisältä Denise tuli sanomaan, että meidän autosta on rengas puhki. Santeri oli hirveän kiukkuinen, kun sen piti alkaa vaihtamaan vararengasta autoon, että päästiin rengaskorjaamoon. Onneksi Denise tiesi, että läheinen rengasliike on myös sunnuntaisin auki ja neuvoi meidät sinne. Miun piti osallistua renkaan vaihtoon, ettei Santtu olisi niin kiukkuinen. Halusin myös vääntää pultteja auki renkaasta sellaisella jack-handelilla (en tiedä mikä se on suomeksi...). Seisoin kahvan päällä yhdellä jalalla ja pompin, että sain yhden pultin auki. Santtu avasi muut pultit. Vararengas oli auton alla ja tarvittiin ohjekirja siihen, miten sen saa pois sieltä. Takakontissa oli muovin alla nuppi, jota piti kääntää ”jack-handelilla” (kuten ohjekirjassa sanottiin) ja sitten rengas laskeutui vaijerin kanssa alas. No vararengas saatiin paikalleen ja päästiin korjaamoon, alkuperäisen renkaan sai onneksi paikattua. Rengas oli puhjennut kun oltiin ajettu ruuviin (todennäköisesti edellisenä iltana ja sitten yön aikana tyhjentynyt) eikä korjaus maksanut kuin 15 dollaria.

Lisäksi Santeri ihmetteli, että meidän autossa on lehtijouset(???), että ”sellaisia ei kyllä voi olla kuin jenkkiautossa” ja rumpujarrut (???)...jos kyseiset termit jollekin jotain sanoo...miun autotietous ei nyt ihan riitä...Lisäksi Santeri haluaa sanoa, että autossa on palkkirunko niinkuin kuorma-autoissa (no selvisihän miksi se on luokiteltu Chrysler-truckiksi eikä Chrysler-henkilöautoksi). Silleen.

16. Verotusta

Seuraava tekstinpätkä on kaikille oikeille aikuisille. :) Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki tuloverotuksesta USA:ssa:

Miles on leskimies, jolle on jäänyt elätettäväksi neljä alaikäistä lasta. Lisäksi hän elättää vanhempiaan tukien heitä kuudellakymmenellä prosentilla vanhempien elinkustannuksista. Miehen tulot olivat $ 81 000 vuodelta 2006. Kun huomioidaan kaikki vähennykset, jotka mies saa tehdä, jää verotettavaa tuloa $ 43 500 eli lähes puolet siitä mitä hän tienasi.

Varsinaisia veroja hän maksaa 5741,5 dollaria. Verot ovat 13 prosenttia verotettavasta tulosta ja vain seitsemän prosenttia siitä mitä Miles oikeasti tienasi. Eikä tässä vielä kaikki: USA:ssa on käytössä tax credit systeemi, jossa ”vähennyksiä” saa tehdä suoraan veroista eli loppujen lopuksi hän ei maksa veroja edes tuota vajaata kuutta tonnia. (Kyllä, tämä on totta. Esimerkki on verotuksen kotitehtävä, joiden parissa vietin eilisen päivän ja odotin tähän päivään, että kuulen oikeat vastaukset opettajalta.)

Nyt kun olen harjoitellut verojen laskemista niin täytyy sanoa, että ymmärrän miksi verolaskenta on täällä iso bisnes. Säännöt ovat niin monimutkaiset ja vähennyksiä yms. niin paljon, että kukaan, joka ei oikeasti ole perehtynyt verotukseen, ei osaa laskea omia verojaan ilman ammattilaisen apua. Käytin kuuteen kotitehtävään monta tuntia, kun opiskelin poikkeuksen poikkeusta ja miten ylipäätään pitää laskea. Olin tänään hirveän ylpeä itsestäni, kun olin saanut melkein kaiken oikein. Täällä on oikeasti ympäriinsä mainoksia "käy verotuksen kurssi ja hanki lisätuloja". Täällä ei todellakaan ropsahda postiluukusta esitäytettyä veroilmoitusta vaan itse pitää laskea ja tietää mikä on tuloa, mikä ei, mitä voi vähentää... ja siksi verotuksenosaajille on kova kysyntä.

Ja kuka sitten joutuu verotarkastuksen kohteeksi? Alunperin verovirasto valitsi n. 50 000 veronmaksajaa verotarkastuksiin ja lopulta loi matemaattisen kaavan jokaiselle postinumeroalueelle. Kaava antaa tulokseksi luvun (dif score), joka lasketaan muun muassa sen perusteella paljonko alueella yleensä tienataan ja paljonko kyseinen veronmaksaja tienaa. Jos luku on korkea, joutuu verotarkastukseen. Kukaan ei tietenkään halua verotarkastukseen, joten kun täällä pitää veroilmoituksessa ilmoittaa alueen postinumero, johon posti tulee, niin ihmiset keksivät hankkia pelkän postilaatikon sellaiselle postinumeroalueelle, joka tuottaisi alhaisemman dif scoren.

Entäpä verolait sitten? Verolakien läpi saaminen voi joskus olla hankalaa, mutta jos on tiedossa, että kongressissa tarvitaan enää muutama ääni maksun läpisaamiseksi voidaan lahjoa muita kysymällä mitä he haluavat, jotta uusi vero saadaan läpi. Näin ollen verolakiin kirjattiin "Yliopiston, joka sijaitsee sisämaassa, valtion pääkaupungissa...jne. jne baseball liput voidaan vähentää verotuksessa." Tietenkin teksi laadittiin niin, että vain yksi yliopisto täytti kysyiset ehdot. (Ja myöhemmin tämä etu poistettiin.)

Mielenkiintoista on myös, että ”laittomat tulot” kuuluu myös laskea verotettavan tulon piiriin. Eli jos omistat laittoman kasinon, joka tuottaa voittoa, saat pitää rahat, jos maksat verot. Jos ryöstät pankin ja ilmoitat rahat tulona, et saa pitää rahoja, mutta maksat silti verot. Intresting, isn’t it?

(Valitettavasti blogger sekoilee, eikä suostu jättämään kappaleiden väliin tyhjää niinkuin haluaisin. Koittakaa kestää.)

15. Oikeusvaltio

Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä kuinka täällä näkyy oikeusjuttujen määrä ja pelko oikeuteen joutumisesta jokapäiväisessä elämässä. Tuli vielä muutama muukin esimerkki mieleen. Asianajat mainostavat täällä palveluitaan tyyliin: ”jos olet joskus ollut tälläisessä tilanteessa, ota yhteys meihin, hankimme korvaukset sinulle” eli käytännössä joku on todennäköisesti keksinyt porsaan reiän, jolla lakia voi kiertää ja pyrkii käyttämään sitä hyväkseen niin kauan kunnes laki muutetaan. Californiassa onkin asianajajia yllättäen pilvin pimein; palkat on hyvät, mutta toisinaan kyseisen ammattikunnan arvostus on aika lailla samaa luokkaa autokauppiaiden kanssa. ;) Hieman huvitti, kun kaupungilla ajellessamme huomasin erään firman nimen olevan ”Honest Lawyers”.

Toinen yllättävä juttu mikä vielä tuli mieleen on poliisin työ täällä. Palkka on kuudesta seitsemääntuhanteen dollariin kuukaudessa ja eläkkeelle pääsee muistaakseni kahdenkymmenen vuoden palveluksen jälkeen eli noin nelikymppisenä. Näin aikaisemmin mainoksen, jossa haettiin tuhattakahdeksaasataa uutta poliisia Los Angelesin alueelle. Voipi olla että työ täällä on hieman Suomen poliisin työtä vaarallisempaa...

Niin ja täytyy vielä lisätä, vaikka ei asiaan kuulukaan, että sanomalehdet kyllä heitellään täällä talon rappusille, mutta ne on oikeesti läpinäkyvissä muovipusseissa, eikä silleen niiku elokuvissa...

14. Viihteellä

No niin, nyt päivitän taas näitä kaivattuja tarinoitamme. Tänään on sunnutai 9.9 ja päivä on mennyt aika lailla lukemisen ja tehtävien merkeissä. Päivällä kävimme salilla ja kerrankin pikaisesti ruokakaupassa. Mie jopa ajoin tällä kertaa. Vaikka en ole edelleenkään suorittanut ajokoetta, saan ajaa autoa (koska olen suorittanut kirjallisen kokeen), jos mukana on henkilö, jolla on paikallinen ajokortti. Kävimme salin jälkeen pikaisesti grillailemassa altailla ja ruuan jälkeen verotuksen tehtävien teko jatkui.

Kävimme viime sunnuntaina elokuvissa katsomassa ”11th Hour” elokuvan, joka on oikeastaan dokumentti siitä miten saatuttamisen vuoksi ilmaston lämpötila kohoaa ja mitä siitä seuraa. Saamme extra credittejä markkinoinnin kurssilla, jos kirjoitamme elokuvasta vastineen markkinoijan näkökulmasta. Piti tietysti ostaa popcorneja elokuvan ajaksi (onko kukaan koskaan nähnyt telkkarista ohjelmaa, jossa joku menisi jenkeissä elokuviin ilman popcorneja?!?) ja oli vallan pöyristynyt, kun myyjä viittasi sivulle ja sanoi ”voita popcorneihin saa tuolta”. Siis rasvaisiin popcorneihin olisi saanut valuttaa hanasta voita päälle. Huh huh. Ennen elokuvan alkua teatteriin tuli mies, joka aulassa tuijotti minua. Vähän ajan kuluttua mies tuli kysymään ”Olitko viime vuonna Grammy Awardseissa?”. Sanoin silmät pyöreenä, etten ollut. (Niin kuin kaikki meistä pyörähtää aina välillä Grammyissä..)

Viime viikon perjantaina kävimme muiden suomalaisten ja muutaman muun tyypin kanssa tässä lähistöllä järjestetyssä ”international street faressa”. Tapahtumassa oli kaduilla useilla mailla omia kojuja, joissa myytiin kyseisen maan ruokia tai muuta tavaraa. Street Fare muistutti hieman Lappeenrannan Linnoituksen Yötä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Tapahtumasta jatkoimme Fullertonin keskustaan baariin. Illan aikana join huikeat kolme drinkkiä. Seuraavana aamuna heräsin edelleen humalassa ja illalla kymmenen maissa selvisin krapulasta. Täällä drinkit on hieman eriluokkaa kuin mitä Suomessa tarjoillaan. Käytännössä drinkki on pelkkää viinaa, jossa on hieman limua antamassa väriä ja pohjalla sokeria, jotta drinkin pystyy juomaan pillin kanssa.

Onneksi en ole ainoa, joka on täällä hölmöillyt. Nyt kun ilmat ovat ”viilentyneet” eli on vain noin 30 astetta lämmintä päivällä niin olimme viime viikolla ottamassa uima-altaalla aurinkoa. Santtu loogisesti päätteli, että näin viileällä kelillä ei enää tarvitse aurinkorasvaa. Ja koska oli ”viileä keli”, hengailimme pari tuntia altailla. Sisällä nauroin räkäisesti, kun Santtu oli punainen kuin rapu siitä kohdasta ylöspäin mihin aurinkotuolin selkänoja oli loppunut.

13. Helle tappaa

Heipä hei taas kaikille! Bongasin tämän päivän Iltalehden sivuilta uutisen ja ajattelin laittaa sen tänne teillekin luettavaksi.

Helle tappaa Kaliforniassa
5.9.2007 11:12

Jo viikon jatkunut helleaalto on vaatinut eteläisessä Kaliforniassa 11 ihmisen hengen.

Säätieteilijöiden mukaan helteen pitäisi helpottaa tänään, kun esimerkiksi Los Angelesin lämpötilan ennustetaan nousevan vain 28 asteeseen. Vielä viikonloppuna enkelten kaupungissa mitattiin 38 asteen lämpötiloja.

Yli 43 asteen lämpötilat ovat olleet arkipäivää eteläisessä Kaliforniassa viime viikkojen aikana. Los Angelesin kuolinsyytutkijan viraston mukaan ainakin 11 ihmisen kuolema näyttää liittyvän pitkään jatkuneeseen kuumuuteen.

Ihmisiä löydetty kuolleena

Esimerkiksi maanantaina Los Angelesissa asunut kahdeksankymppinen pariskunta löydettiin kuolleena kodistaan, jossa lämpötila oli yli 43 astetta.

Viranomaisten mukaan lauantaina pyöräretkellä ollut 26-vuotias mies eksyi kavereistaan ja löytyi tuntia myöhemmin kuolleena.

Sunnuntaina viranomaiset löysivät autossaan asuneen 53-vuotiaan naisen kuolleena.

Helle on aiheuttanut myös katkoksia sähkönjakeluun. Uutistoimisto Reutersin mukaan vajaan viikon aikana yli puoli miljoonaa asukasta on ajoittain ollut ilman sähköä. Tiistai-iltana sähköt olivat poikki eteläisessä Kaliforniassa vielä 50 000 asukkaalta.

IL

Lämmintä on täällä siis riittänyt, eilen näytti taas 55 astetta (auringossa) mein pation mittari. Illalla melkein palelin, kun pääsin koulusta ja odotin Santeria hakemaan. Ulkonahan oli "vain" 24. Vielä viime perjantaina, kun olimme ulkona kavereiden kanssa, yöllä oli 36 astetta. Nyt on luvattu "viilenevää", jota täällä kovasti jo odotellaan. Nyt täällä on ilmeisesti ollut keskimääräistä lämpimämpää tähän vuoden aikaan nähden.

Malttamattomimmille tiedoksi -päivitän blogiin lisää jännittäviä tarinoitamme tämän viikon loppu puolella. :) Nyt kouluhommat odottavat...

12. Time Warner Cable

- huonoa asiakaspalvelua asiakaspalvelun luvatusta maasta.

Tilasimme internetin Time Warner Cablen kautta jo silloin kun vielä asuimme Linnaloiden luona. Teimme tilauksen internetissä ja saimme ensimmäisen asennusajan perjantaiksi 17.8. Kyseisenä päivänä meidän piti olla koululla international orientation-tapahtumassa, mutta Santeri jäi kotiin odottamaan kaapeliasentajaa ja minä menin koululle. TimeWarnerilta oli edellisenä päivänä tullut nauhoitettu muistutuspuhelu, jonka mukaan minun ei tarvinnut olla kotona kunhan joku yli 18-vuotias on paikalla. Koska asumme aidatussa asuntokompleksissa, yleinen käytäntö on, että asentajat voivat mennä asuntokompleksin vuokratoimistoon pyytämään pääsyä alueelle.

Ollessani koululla asentaja oli tietysti yrittänyt soittaa minulle. Viestissä sanottiin, että ketään ei ole kotona. Ihmeteltiin sitä sitten ja käytiin kysymässä vuokratoimistosta oliko asentaja käynyt siellä. Ei ollut ja Santeri oli ollut kotona koko ajan odottamassa. Jouduimme sitten soittamaan TimeWarnerille. Asentaja ei kuulemma ollut päässyt alueelle, kun kyseessä on aidattu asuntokompleksi. (Olisi päässyt, jos olisi vaivautunut vuokratoimistoon.) Sanoin, että tarvitsemme netin ja kysyin kuinka pian asentaja voi tulla uudelleen.

Saimme uuden tapaamisen seuraavalle päivälle kello yhdeksän ja iltaseitsemän välille. Tarkempaa aikaa ei voinut saada. Tuolloin meillä ei ollut mahdollisuutta istua kotona koko päivää, koska etsimme silloin huonekaluja, joten painotin asiakaspalveluun, että asentajan pitää soittaa minulle tuntia tai puoltatuntia ennen saapumistaan. Noh, odottelin soittoa koko päivän. Ei tullut soittoa eikä asentajaa. Olimme aivan aamun jälkeen istuneet koko päivän sisällä odottamassa. Seuraavana päivänä kävimme kysymässä vuokratoimistosta oliko kukaan TimeWarnerilta käynyt. Ei ollut.

Jouduimme taas soittamaan TimeWarnerille. Vastaukseksi saimme nauhoitetun viestin, joka sanoi, että tapaamisemme on siirretty elokuun viimeiselle päivälle. Kiva. Kyllä ärsytti, mutta annoimme olla ja käytimme langatonta nettiä asennuspäivään asti.

Kolmas asennuspäivä (31.8) tuli ja asentajan piti saapua klo 13-16. Yllättäen ketään ei tullut. Soitin viisitoista yli neljä TimeWarnerille. Olin jonossa asiakaspalveluun niin kauan, että lopulta puhelu katkesi. En siis päässyt asiakaspalveluun läpi ollenkaan. Kiukuspäissäni söin donitsin. (Mikä oli Santerin mielestä vallan huvittavaa.) Viideltä (heti donitsin jälkeen) puhelin soi ja asentaja ilmoitti tulevansa. Nyt meillä on netti, mutta ei käynyt mielessäkään antaa tippiä asentajalle. Mielelläni olisin hankkinut internetin jostain muualta, mutta alueittain on ilmeisesti vain joku tietty yritys, jolta internetin kaapelin kautta voi tilata. (Puhelinlinjoja pitkin tulevan netin olisi saanut muiltakin yrityksiltä.) On harvinaisen raivostuttavaa odotella kotona, jos ehkä joku asentaja viitsii, millon sattuu, sillon kun huvittaa ja jos nyt kehtaa, vaivautua paikalle.

11. Californian blondit

ja muita yleistyksiä. Kun viimeeksi katselit televisiota, miltä naiset amerikkalaisissa ohjelmissa näyttivät? Blondeilta, eikö? Ja Californiahan on tunnettu blondeistaan, eikö? Ja kaikki täällä ovat blondeja, eikö? Ei. Blondeja näkee täällä todella harvoin, paitsi telkkarissa. Onpa huvittavaa näin jälkikäteen huomata, että oma mielikuva Orange Countysta oli juuri se, minkä O.C TV-sarja esittää. Kyseisessä sarjassahan on vain vaaleaihoisia, rikkaita, komeita ja kauniita ihmisiä. Täällä valtaosa väestöstä tuntuu olevan meksikolaisia, japanilaisia yms. Toisinaan sitä oikein hämmästyy, kun huomaa jonkun näyttävän perusamerikkalaiselta. Tasa-arvo ei tosin toteudu mitenkään täydellisesti; meksikolaiset tekevät täällä ne työt, joita amerikkalaiset eivät halua tehdä. Esimerkiksi meksikolaisia työskentelee paljon pihojen kunnossapitotöissä.

Pitääkö olla rikas asuakseen Los Angelesissa tai lähettyvillä? Kyllä ja ei. Itselleni tuli suurena yllätyksenä se, että useat ihmiset, jotka ostavat täältä talon eivät koskaan omista omaa taloaan. Asuntolainaa korkoineen maksetaan käytännössä läpi elämän. Asuntojen hinnat täällä ovat todella korkealla. Eräänä päivänä oli lehdessä mainos 1930-luvulla rakennetusta talosta: kolme huonetta, keittiö, 1,5 kylpyhuonetta..joka tapauksessa alle 200 neliötä. Talo sijaitsi rannan lähellä, joten pyyntihinta oli miljoonan. Mainos myös tarjosi ratkaisun siihen, kuinka talon voi ostaa itselleen. Käsiraha: $ 50 000, välittäjälle $ 25 000, reilut $ 90 000 lainaa. Kuukausittainen lyhennys oli $ 6500/kk + kiinteistövero ($ 10 000/vuosi), täydellinen vakuutus, 30 vuotta laina-aika. Korkoa emme muista ulkoa, mutta käytännössä 30 vuoden aikana maksettavaa kertyi 2,2 miljoonaa. (Jos haluaa laskea vielä kiinteistöveron kolmeltakymmeneltä vuodelta niin kokonaishinta olisi $ 2,5 miljoonaa). Perheen tulojen täytyi olla vuodessa vähintään $ 270 000, jotta laina voitaisiin edes myöntää. Emme ole harkinneet vielä talon ostoa. :)

Varmasti monet ovat kuulleet oikeustapauksen, jossa McDonald's joutui maksamaan korvauksia kaverille, joka läikytti McDonald'sin kuumaa kahvia päälleen. (Korvausvelvollisuus perustui siihen, että kahvimukissa ei lukenut, että kahvi on kuumaa.) Koska yleisen käsityksen mukaan Yhdysvallat on maa, jossa voi joutua oikeuteen mistä tahansa niin minulta jo kyseltiinkin näkyykö se jokapäiväisessä elämässä. Ensin vastasin ei, mutta nyt tarkemmin ajateltuna se näkyy todella paljon. Kaikkialla on varoituksia: automme sivupeileissä lukee "objects in the mirror are closer than they appel". Kun ajaa Freewaytä on tienreunoilla jatkuvasti kylttejä kuten "roskaamisesta 1000 dollarin sakko" ja yleisesti tuomiot täällä ovat todella kovia verrattuna Suomeen.

Tuomioiden kovuudesta johtuen vankilat ovat pullollaan. Vuoden 2006 lukujen mukaan Yhdysvaltojen vankiloissa oli 2,2 miljoonaa vankia. Kaliforniassa vankeja on reilut 170 000, joka on yli tuplasti se määrä, mihin vankilat ovat mitoitettu. Yhdysvalloissa asuu 5 % maailman väestöstä, mutta täällä on 25 % maailman vangeista. Muistelen, että eräänä päivänä oli lehdessä uutinen, jonka mukaan nuori mies oli ampunut toista päähän (epäilen että kyseessä oli tappo, ei murha) ja maksimituomio oli 60 vuotta. Tästä voimme päätellä, miksi vankilat ovat niin täynnä kuin ovat.

Lisäksi jatkuva pelko oikeuteen joutumisesta näkyy sopimuspapereissa kuten esimerkiksi vuokrasopimuksessamme, joka on kaksikymmentäsivuinen. Huvittavinta on, että sopimukset pyrkivät varautumaan aivan kaikkeen: lupasimme olla valittamatta myrkyllisestä maalista, jota ei täällä edes käytetä.

Tuomioistuinjärjestelmä on hieman erilainen kuin Suomessa; täällä on ns. tavalliset tuomioistuimet ja sitten tuomioistuin, joka hoitaa asiat tunneissa (court of equity). Equity-tuomioistuimen tarkoituksena on ratkaista asiat, jotka eivät voi odottaa; esimerkiksi jos meillä olisi lapsi ja tietäisin Santerin aikovan paeta maasta lapsen kanssa, voisin equity-tuomioistuimessa saada pidätysmääräyksen Santerille tunneissa. Miksi kerron tämän? Siksi, koska tavalliseen tuomioistuimeen pääseminen kestää Kaliforniassa kolme vuotta ja New Yorkissa seitsemän. Tästä voimme päätellä jotain oikeustapausten määrästä. Huvittavinta on, että vain minimaalinen osa koskaan nostetuista kanteista päätyy tuomioistuimeen. Käytännössä suurin osa sovitellaan erilaisten sovittelumenettelyiden avulla jo ennen oikeudenkäyntiä. (Verrattava sovittelumenettely Suomessa on välimiesmenettely, joka on tarkoitettu yrityksille, mutta jollainen täällä on yleinen menettely yksityisten ihmisten välisissä asioissa.)

Koska luen pääaineenani yritysjuridiikkaa (niille tiedoksi, jotka eivät minua tunne, mutta lukevat blogiamme) ja olen myös täällä ottanut vastaavia kursseja, voisin tarinoida oikeustapauksista ja täkäläisestä lainsäädännöstä loputtomasti, mutta koska se ei ehkä kaikkia kiinnosta niin siirrytään kevyempiin aiheisiin. :)

Sopiva kevyempi aihe on muovipussit. Amerikan ihmemaassa kaikki on suurta. On mukava käydä ostoksilla WalMart Superstoressa ja tulla kotiin kuudentoista muovipussin kanssa. Amerikan ihmemaassa muovipussit ovat pieniä. Ei kuulosta ehkä kovin suurelta ongelmalta, mutta kun joka kauppareissulta tulee kotiin pääasiassa 3-10 muovipussia niin meillä on varmaan näinä ekoina viikkoina kertynyt jo sata muovipussia. Yhteen pussiin mahtuu muropaketti ja paketti riisiä, toiseen pussiin maito ja mehu, kolmanteen leipä, juusto ja leikkeleet... Täytyy sanoa, että kyllä nyt tuntuu vähän turhalta yrittää Suomessa kierrättää kauppapussit roskapusseiksi.

Hienolla aasinsillalla kaupassa asioimisesta pääsemme asiakaspalveluun. Kassoilla työskentelee ihan oikeasti hymyileviä ihmisiä! Toisaalta, onhan se vähän teennäistä kun koko ajan on joku kyselemässä "How are you doing?". Täällä muuten pakataan ruuat valmiiksi niihin miljooniin pieniin muovikasseihin. Kokemusta kehnostakin asiakaspalvelusta on, siitä sitten seuraavassa tekstissä. Nyt lähden altaalle hankkimaan väriä pintaan. :)