Thanks giving vietettiin Linnaloilla. Pääsimme siis nauttimaan perinteistä amerikkalaista Thanks Giving ateriaa. Ruokana oli tietysti kalkkunaa, karpalohilloa -ajaa saman asian kuin puolukkahillo Suomessa, jotain parsakaalilaatikkoa -näytti epämääräiseltä, mutta oli tosi hyvää, vähän kuin joululaatikot, perunamuussia, sienikastiketta ja salaattia. Ateria oli siis hyvin lähellä jouluateriaa. Hyvin maistui. Jälkiruuaksi oli mm. kurpitsapiirasta. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan ennen maistanut ja olin hämmästynyt, että kurpitsapiirakka maistuu ihan joulupipareille. Sekin oli hyvää. :)
Meitä oli noin kymmenen henkeä viettämässä thanks givingiä Linnaloilla ja ilta sujui mukavasti. Thanks giving päivän jälkeen kaupat aukeavat keskellä yötä (klo 24 tai joskus aamuyöllä) ja alkaa vuoden suurin ale. Monissa kaupoissa on tarjouksia, että mitä aikaisemmin ostaa niin sitä halvemmalla saa. Ja amerikkalaisethan ostaa. Lähdimme Linnaloilta puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan Outlettiin shoppailemaan, kun oli luvassa hyvät tarjoukset. Linnaloiden naiset tietysti innostuivat mukaan, kun kuulivat että kaupat aukeaa keskellä yötä.
Jo matkalla selvisi, ettei olla ihan ainoita outlettiin menijöitä. Mitä lähemmäksi päästiin sitä enemmän liikenne seisoi. Outletin luona saimme sitten auton jonnekin kaikista kauimpaan kulmaan parkkiin. Saavuimme vähän ennen puolta yötä. Älyttömästi ihmisiä. Ihan älyttömästi. Kaikkiin kauppoihin oli tajuttoman pitkät jonot. Ihmiset oli tulleet hyvissä ajoin jonottamaan lempikauppohin. Olin järkyttynyt. En oo koskaan nähny niin paljon ihmisiä menossa shoppailemaan.
Kaupat aukesivat kahdeltatoista ja ryysis oli hirveä. Kun pääsi sisään kauppaan sai tungoksessa jotain penkoa ja sitten jonottaa sovituskoppiin ainakin puolituntia ja jos halusi ostaa jotain niin ulos kaupasta pääsy kesti ainakin tunnin. Ihan hullua. Moniin kauppoihin en päässyt koko aikana edes sisään. Ilma oli yöllä kylmä, ihmisillä oli talvivaatteet ja peittoja lämmikkeinä kun jonottivat kauppoihin. Mie en ollut varautunut niin arktisiin oloihin, että olisin tarennut ulkona seistä tuntitolkulla jonossa. Koskaan en päässyt Banana Rebublicille, Hilfigerille jne. Santeri kääntyi kannoillaan heti ekassa kaupassa vähän aikaa miuta odoteltuaan, eikä halunnut shoppailla sen jälkeen ollenkaan. Parka oli ihan järkyttynyt.
Tungoksen lisäksi ihmiset käyttäytyivät aivan törkeästi. Kaikissa kaupoissa oli sotku, mutta Dieselin kaupassa KAIKKI mitä hyllyillä oli ollut oli vedetty pitkin lattioita. Säälitti monien kauppojen puolesta, että niiltä varmaan meni pilalle hirveät määrät vaatteita, kun ihmiset vaan heitteli vaatteita ja käveli yli.
Toki miulle tarttui kaupoista kaikkea mukaan; takki, laukku, reenivaatteita, neule... Pakko ostaa kun halvalla saa. =) Mutta enää ikinä en lähe näihin amerikkalaisten aletapahtumiin. Tai ainakaan mihinkään outletissa olevaan aleen. Shoppailu kesti 6h ruokatauon kanssa ja aamulla ajoin vielä 2,5h kotiin. Santerin toipuminen kesti kaksi päivää. Oli kuulemma ihan kauhea reissu. =)
(P.S. jos joku tietää miksi tää mölli-blogger ei anna laittaa miun tyhjiä rivejä tähän tekstiin nii voi kertoa? Enne tää toimi jotenkuten, mut nyt ei sitte enää ollenkaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti