51. OSA 6 Kohti Renoa

Torstai-ilta 20.12

Päätin tällekin matkanpätkälle uhrata oman tekstin, sillä oli se kyllä sellainen yllätys kaikille. Lähdettiin ajelemaan vuoriston läpi Death Valleystä kohti Renoa, jonka oli tarkoitus olla välietappi ja yöpaikka matkalla San Franciscoon.

Vuoristossa pilvet olivat alhaalla ja päivä alkoi muutenkin hiljalleen hämärtyä illaksi.

Sitten edessä killui pitkä jono autoja. Paikalla oli partio, joka pysäytti kaikki vaihtamaan lumiketjuja. Tie oli kuulemma eteenpäin täysin jäässä ja lumessa. Vuorille oltiin annettu lumimyrskyvaroitus ja luvattu pakkasta -8 C. Sanottiin, että ollaan Suomesta, että on kyllä ennenkin ajettu talvikelissä. No vaihtoehdot oli kääntyä ympäri ja ajaa koko matka Vegasiin tai ostaa lumiketjut. Partio ei suoranaisesti kieltänyt ajamasta ilman ketjuja, mutta poliisilta olisi rapsahtanut sakot, jos ketjuja ei olisi käyttänyt. No eihän siinä sitten muuta kuin lumiketjut alle. Hinta 80 dollaria ja asennus 40 dollaria.

Lumiketjut on tavalliset metalliketjut, jotka pätkäistään sopiviksi renkaan koon mukaan. Annettiin asennusmiehen laittaa ketjut paikalleen ja se sitten näytti Santulle ja Karille, että miten ne saa pois. Eipä tainnut kellään muulla kuin miulla edes olla tässä vaiheessa hanskoja, miulle Tuija oli huomannu napata mukaan Vegasista parin dollarin hanskat. Ei oltu ihan ootettu tällästä keliä.

Tältä tie näytti sitten edessäpäin. Nopeusrajoitus lumiketjujen kanssa on 25 mailia tunnissa eli matka taittui siis etanavauhtia ja yö läheni.

Ei osunu se -8 C sääennuste iha kohdalleen. Lämpötilalukema auton lämpömittarista.

Lämpötila vaihtui siis 40 astetta Death Valleystä vuorille. Kyllä palelti bensa-asemalla. Uusi takki alkoi tuntumaan erittäin hyvältä ostokselta.

Meille oltiin sanottu, että osalla tienpätkistä lumiketjuja ei saa käyttää ja osalla ne saattaa joutua laittamaan takaisin. Tosi näppärää. Mietipä jos ajat isoa rekkaa? Lumiketjut päälle, lumiketjut pois, lumiketjut päälle... Kuvassa Santtu ja Kari ottaa pois lumiketjuja. Ketjut saatiin pois, eikä niitä onneksi enää tarttenut laittaa takas.

Pakko myöntää, että kyllä pelotti ajaa liukkailla vuoristoteillä pilkkopimeessä. Yritin laittaa iskälle viestiä, että missä suunnilleen ollaan, koska olin lähes varma, että ajetaan vuoren reunalta alas, eikä kukaan ikinä löydä meitä, kun kukaan ei osaa ees etsiä. Myöhemmin kuulin, että mikään miun laittamista viesteistä ei ollu ees menny perille. No onneks päästiin lopulta Renoon ja motelliin yötä.

50. OSA5 Death Valley

Torstai 20.12

Aamulla lähdimme ajamaan Las Vegasista kohti Death Valley-laaksoa. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan Beattyssa. Paikka oli todella pieni, kyllä meitä nauratti, näimme varmaan pienimmän pankin ikinä: paikallisen Bank of American standardikokoinen nimikyltti oli melkein pankin levyinen. Pikku kylässä oli kuitenkin myös oma oikeustalo. Kuvassa Beattyn Chamber of Commerce eli kauppakamari. :)



Beattyn jälkeen ei sitten enää ollutkaan mitään.

Death Valley on Yhdysvaltain kuumin, kuivin ja matalin paikka. Koska täällä on talvi niin lämpötila Death Valleyssä oli 16 C, mutta jokatapauksessa lämpimin paikka meidän matkalla. Death Valleystä kaivettiin 1800-luvulla borax-mineraalia. En edelleenkään tiedä, onko tälle joku suomenkielinenkin nimi?? Joka tapauksessa wikipedia tietää kertoa boraxista seuraavaa:

"Borax (from Persian burah), also called sodium borate, or sodium tetraborate, or disodium tetraborate, is an important boron compound, a mineral, and a salt of boric acid. It is usually a white powder consisting of soft colorless crystals that dissolve easily in water.
Borax has a wide variety of uses. It is a component of many detergents, cosmetics, and enamel glazes. It is also used to make buffer solutions in biochemistry, as a fire retardant, as an anti-fungal compound for fiberglass, as an insecticide, as a flux in metallurgy, and as a precursor for other boron compounds."

Death Valleyssä on edelleen jäljellä rakennuksia (vai pitäisikö sanoa rakennus) siltä ajalta kun sieltä hankittiin boraxia.

Hevoset vetivät tätä kärryä perässään.

Työolosuhteet Death Valleyssä olivat kuumuuden takia aika hurjat. Työmiehille tarjottiin asunto, ruoka ja olisikohan palkkaa jäänyt alle dollari/päivä?

Oltiin todellakin keskellä ei mitään.

Santeri kiipesi kivikukkulan huipulle. Mie huusin ensin, että "miekin, miekin!", mutta koska kukkula oli pientä irtokiveä tajusin, että sinne kyllä pääsee helposti, mutta entäs sitten se alas tulo?

Kamera autonkatolle ja kaikki kuvaan!

Death Valleystä matka jatkui kohti Renoa, johon olimme menossa yöksi, sillä ajo San Franciscoon on todella pitkä.

49. OSA 4 Las Vegas (once again)

Keskiviikko 19.12

Keskiviikkona päätimme tutustua Vegasiin paremmin ja kävellä Strippiä pitkin. Miulla oli myös oma missio -löytää talvitakki. Eikä mikä vaan talvitakki vaan ihan tietty villakangastakki. Tässä kuitenkin ensin taas pari kuvaa mein hotellin uima-altailta ja hotellin sisältä.

Lähdettiin kävelemään Strippiä pitkiin ja käytiin kattomassa suunnilleen kaikkia hotelleita. Lisäksi pysähdeltiin kaupoissa. Alunperin tarkoitus oli, että kävellään Stripin toiseen päähän ja mennään syömään Stratosphere-hotellin korkeaan torniin. Hotelleissa oli muun kimalteen lisäksi joulukoristelut. Erääseen hotelliin oltiin luotu sisälle talvipuutarha.

Seuraavat kuvat ovat todellakin erään hotelliin kuuluvan ostoskeskuksen sisältä. Eikä ne kaupatkaan kyseisessä paikassa turhan halpoja olleet.

Tässä eräs huippusuunnittelijoista. Mitenhän menestyisi Suomessa?

Ja sitten taas lisää kuvia Vegasin kaduilta. Eiffel tornin lisäksi löytyy mm. Huokausten silta.

Koko päivä meni Stripin kävelemiseen. Poukkoiltiin ympäriinsä hotelleissa ja kaupoissa niin paljon. Se oli sellainen kuuden tunnin ja kymmenen kilometrin lenkki. Stripin loppupäästä ostin loppujen lopuksi sen takinkin. Olisin halunnut sen mustana, mutta se oli myyty loppuun mustana jokapaikasta. No otin sitten beigen, joka oli kyllä hienompi kun musta, mutta ehkä vähän epäkäytännöllisempi värivalinta. No ainakin oli hieno. Ja oli sentään siellä viimesessä liikkeessä alennuksessa -luojan kiitos.

Alkuperäinen suunnitelma mennä korkeaan Stratosphere-torniin syömään ei tosin toteutunut. Katsottiin tornin juurella ruokalistaa: halvimmillaan ruuat olisi maksaneet meiltä n. 40 dollaria/henki (eli alkupalat olisi saanut tällä), lisäksi olisi tullut verot ja tipit. Ruokalistan kalleimmat ateriat oli sitten 500 dollari /hlö. Arvaa mentiinkö? Mentiin taksijonoon.

Taksikuski oli järkyttynyt että oltiin kävelty koko katu päästä päähän. Kun kerrottiin, että oltiin käyty edellisenä päivänä Grand Canyonilla se sanoi että "Toivottavasti ette kävelleet sinne." Kyllä se Strippi sitten alkoi takaisinmenomatkalla tuntua hirveen pitkältä. Ei sitä ees ollu tajunnu että oli kävelly koko matkan. Kävelisinkö Lappeenrannassa Kanavansuulta keskustaan ostamaan takkia? No en varmaan.

Hotelliin saapuessamme sinne oli levitetty punainen matto. Se ei kylläkään ollut meitä varten. Hissillä piti näyttää huoneen avainta vartijalle, että sai edes hissiin mennä. Kysyin vartijalta, että mitä hotellissa tapahtuu. Oli Criss Angelin syntymäpäivä. Angelin taikatemppuohjelma "Mindfreak" tulee myös Suomessa telkkarista ja se kuvataan Luxor hotellissa. Paikalla oli lehdistöä odottamassa. No jäin sitten tietysti odottelemaan. Odottelin ja odottelin, mutta pitkän kävelyn jälkeen en klo 23.30 enää jaksanut seisoa odottamassa. Menin huoneeseen. Myöhemmin kuului melua ja Santeri sanoi, että nyt se Criss Angel on siellä. En enää jaksanut mennä katsomaan. Parin päivän päästä luin iltalehdestä jutun, jonka mukaan Pamela Andersson avioliitto oli kariutunut, koska tällä oli ollut säpinää paikallisella Las Vegasin clubilla Criss Angelin kanssa. Jäi sekin näkemättä.

Las Vegas osuuden lopuksi täytyy vielä todeta, että suosittelisin Vegasia matkakohteena ehdottamasti, jos vaan yhtään mielenkiintoa löytyy. Siitäkin huolimatta, että ei harrasta rahapelien peluuta niin Vegasiin kannattaa ehdottomasti mennä. Itse en kyllä oikein edes ymmärrä, että miten siellä kukaan ehtii mitään pelata, kun on niin paljon nähtävää. Mutta kun Vegasissa ollaan niin onhan siellä myös pakko pelata. Pelasin dollarin. Hävisin kaikki. Viimeeksi olen pelannut rahapeliä mummin kanssa alle ala-asteikäisenä Lappeenrannan keskustan uimahallissa. En silloinkaan voittanut. Mummille terveisiä, että Vegasissa on muuten paljon toivelähteitä, joissa on hirveesti rahaa. Paljon enemmän kun siinä sataman lähteessä, mistä aina keräsin ne kolikot pois. Olis kyllä nytkin tehnyt mieli kerätä. Tyhmät heittää rahaa toivelähteisiin. Seuraavaksi suunta kohti Death Valleytä.

48. OSA 3 Hoover Dam, Route 66, Grand Canyon

Tiistai 18.12

Keskiviikkona suuntasimme Vegasista Grand Canyonin suuntaan. Matkalla, juuri Nevadan ja Arizonan rajalla, pysähdyimme Hoover-padolle, joka on nimetty presidentti Hooverin mukaan. Pato on rakennettu kokonaan betonista ja siihen käytetty betoni riittäisi päällystämään kaksikaistaisen moottoritien New Yorkista Los Angelesiin. (Huom. täällä tiet päällystetään betonilla, koska asfaltti sulaisi auringossa.)

Tällä hetkellä liikenne kulkee padon yli, mutta padon luo rakennetaan uutta siltaa. Tarkoitus on, että liikenne ei enää kulkisi padon yli vaan sillalta ja että pato varsinaisen käyttönsä lisäksi säilyisi turistinähtävyytenä. Padolla on tällä hetkellä ympärivuorokautinen vahti, sillä pato olisi hyvä kohde terrorismille.

Padon seinämä on hurjan jyrkkä ja syvä:

Hooverin padolta matka jatkui kohti Grand Canyonia, mutta Sini oli väsynyt matkaaja. Buddy nalle oli hyvä unikaveri.

Maisemat vaihtuivat tiuhaan, vaikka ne taisivat miulta osittain jäädä nekemättä.

Huomaa, että alemmassa kuvassa pilkottaa lunta.

Ajoimme osan matkasta vanhaa Route 66:ta pitkin. Matkalta löytyi pieni todella ränsistynyt kyläpahanen. Uskomatonta, että se oli vielä olemassa.

Matkalla Canyonille maisemat oli kuin Suomessa. Eikä ollut turhan lämminkään, pikemminkin hieman pakkasen puolella. Kyllä miuta palelti miun ohuessa takissa.

Grand Canyon auringonlaskussa.

Näköalapaikan kielekkeen reunalla oli jonkin näköiset aidat. Monissa paikoissa ei ollut aitoja ollenkaan tai sitten vaan pienet aidat, jotka ulottui miun polven korkeudelle. Olin ihan järkyttynyt. Ei ihme, että Canyoniin putoaa ihmisiä vuosittain. Niissäkin kohdissa missä oli aita oli monissa paikoissa sellaisia koloja, että lapsi olisi mahtunut tippumaan.

Oli pakko laittaa seuraava kuva, koska näytetään ihan sarjakuvahahmoilta. Kunnon oravailmeet. Mie oon vähän varuilla olevan näkönen, kun en suostunu menemään lähemmäs reunaa seisomaan.

Tässä vähän videokuvaa.

Koko päivän ajamisen jälkeen ehdittiin Grand Canyonille juuri ennen pimeän tuloa. Koko päivä piti ajaa että sai tunnin töllistellä sitä rotkoa. Pimeän tullessa lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Vegasia. Tarkoitus oli viettää vielä pari yötä Vegasissa. Matkalla pysähdyimme Route 66:n kyläpahasessa syömässä. Tilasin harvinaisen kamalan annoksen; 2 täysin maustamatonta lihapullaa, kattilallinen spagettia, päälle kaadettu (suoraan purkista?) tomaattikastiketta ja 2 palaa paahtoa. Hintaa annoksella oli kai lähemmäs 10 dollaria, vaikka valmistamiseen oli käytetty varmaan dollari. No, Tuija ja Kari sai syötäväkseen uppopaistettuja jotain ja ainut hyvä annos oli Santerin pihvi.

Matkalla takaisin oli taas pakko ottaa pari kuvaa Hooverin padosta, koska se näytti aika hienolta pimeässä.

47. OSA 2 Las Vegas

Sunnuntai 16.12 "Viva Las Vegas!"

Sunnuntaina aloitimme viikon kestävän Road Tripin. Kilometrejä kertyi Suomen ympäriajon verran. Ensimmäiseksi suuntasimme Vegasiin. Ajomatka kesti reilut neljä tuntia, koska pysähdyimme matkalla. Maisemia matkan varrelta:

Vegasissa majoituimme Luxor-hotelliin. Hotelli on pyramidin muotoinen ja sen huipulta loistavan valon pitäisi olla maailman kirkkain yksittäinen ihmisen luoma valopiste. Kokonsa puolesta hotelli on maailman kolmanneksi suurin. Kävelysilloilla kyseinen hotelli kiinnittyy maailman toiseksi suurimpaan ja viidenneksi suurimpaan hotelliin. Kuvassa Luxor (tai pikemminkin osa sitä), huipun valo näkyy kuvassa.

Ensimmäinen päivä menikin sitten Vegasin upeiden hotellien ihmettelyyn. Jokainen hotelli on pyritty luomaan mahdollisimman persoonalliseksi ja kaikkiin pääsee sisään katselemaan, syömään, shoppailemaan tai pelaamaan kasinolle.

Suurin osa hotelleista sijaitsee Las Vegasin seitsemän kilometrisen pääkadun "The Stripin" varrella. Ihmettelimme sitä, että kylläpä hotelleista pääsee toiseen näppärästi sisäkäytäviä tai kävelysiltoja pitkin. Ajattelimme, että tietysti ihmiset tuovat enemmän rahaa liikkumalla hotellista hotelliin jne. No aika yllätys oli sitten se, kun Santeri (yllättäen) osti lehden, jossa kerrottiin Vegasista. Lehdestä selvisi että yllä näkyvän MGM Grandin omistaja MGM-Mirage omistaa myös puolet Stripin hotelleista. Toinen puolikas hotelleista kuuluu Harah-ketjuun. Lisäksi Stripillä on pari yksityisten omistamaa hotellia, joista esim. Wynn on MGM:n entisen toimitusjohtajan perustama oma hotelli. Kunnon monopoli siis kyseessä.

Alueelle myös rakennetaan parhaillaan uusia hotelleja; City center projectiin kuuluu kaksi hotellia, yks kasino hotelli, asuinkerrostaloja ja ihmistenkuljetus-systeemi tiettyjen hotellien välille, oma poliisilaitois, koulu, paloasema jne. ja hinta kyseiselle projektille on seitsemän miljardia. Eipä Vegasia ole muutenkaan pienellä rahalla rakennettu. Kahdestakymmenestä suurimmasta hotellista Amerikassa yhdeksäntöista on Las Vegasissa.

Maanantai 17.12

Koska olin kovasti kertoillut Tuijalle outlet-kaupoista oli maanantaina heti lähdettävä shoppailemaan Las Vegasin Outlet centeriin. Las Vegasissa oli yllättävän kylmä ja mukaan tarttui Santulle ja Kari Calvin Kleinin nahkatakit, miulle talvisaapikkaat ja Mikkoloille ainakin Hilfigeriltä vaatteita.

Päivä meni shoppaillessa, mutta illalla ehdimme taas katselemaan Vegasia. Kävimme katsomassa muun muassa Bellagio-hotellin edessä esitettävää upeaa "suihkulähde"-esitystä.

Nyt olen päivistä sen verran sekaisin, että en ole varma kävimmekö Vegasin Eiffel-tornissa tiistaina, mutta kyllä siellä tuli vierailtua kuitenkin. Torniin saa ostaa liput ja sitten pääsee torniin n. 150 metrin korkeuteen ihailemaan Vegasia yläilmoita. Oli se kyllä vähän pelottavaa. Ja kyllä palelsi. Tornista saattoi myös seurata suihkulähde-esitystä ylhäältä päin. Kuulemma suosituimpia kosintapaikkoja. Mie sain vaan pusun.