48. OSA 3 Hoover Dam, Route 66, Grand Canyon

Tiistai 18.12

Keskiviikkona suuntasimme Vegasista Grand Canyonin suuntaan. Matkalla, juuri Nevadan ja Arizonan rajalla, pysähdyimme Hoover-padolle, joka on nimetty presidentti Hooverin mukaan. Pato on rakennettu kokonaan betonista ja siihen käytetty betoni riittäisi päällystämään kaksikaistaisen moottoritien New Yorkista Los Angelesiin. (Huom. täällä tiet päällystetään betonilla, koska asfaltti sulaisi auringossa.)

Tällä hetkellä liikenne kulkee padon yli, mutta padon luo rakennetaan uutta siltaa. Tarkoitus on, että liikenne ei enää kulkisi padon yli vaan sillalta ja että pato varsinaisen käyttönsä lisäksi säilyisi turistinähtävyytenä. Padolla on tällä hetkellä ympärivuorokautinen vahti, sillä pato olisi hyvä kohde terrorismille.

Padon seinämä on hurjan jyrkkä ja syvä:

Hooverin padolta matka jatkui kohti Grand Canyonia, mutta Sini oli väsynyt matkaaja. Buddy nalle oli hyvä unikaveri.

Maisemat vaihtuivat tiuhaan, vaikka ne taisivat miulta osittain jäädä nekemättä.

Huomaa, että alemmassa kuvassa pilkottaa lunta.

Ajoimme osan matkasta vanhaa Route 66:ta pitkin. Matkalta löytyi pieni todella ränsistynyt kyläpahanen. Uskomatonta, että se oli vielä olemassa.

Matkalla Canyonille maisemat oli kuin Suomessa. Eikä ollut turhan lämminkään, pikemminkin hieman pakkasen puolella. Kyllä miuta palelti miun ohuessa takissa.

Grand Canyon auringonlaskussa.

Näköalapaikan kielekkeen reunalla oli jonkin näköiset aidat. Monissa paikoissa ei ollut aitoja ollenkaan tai sitten vaan pienet aidat, jotka ulottui miun polven korkeudelle. Olin ihan järkyttynyt. Ei ihme, että Canyoniin putoaa ihmisiä vuosittain. Niissäkin kohdissa missä oli aita oli monissa paikoissa sellaisia koloja, että lapsi olisi mahtunut tippumaan.

Oli pakko laittaa seuraava kuva, koska näytetään ihan sarjakuvahahmoilta. Kunnon oravailmeet. Mie oon vähän varuilla olevan näkönen, kun en suostunu menemään lähemmäs reunaa seisomaan.

Tässä vähän videokuvaa.

Koko päivän ajamisen jälkeen ehdittiin Grand Canyonille juuri ennen pimeän tuloa. Koko päivä piti ajaa että sai tunnin töllistellä sitä rotkoa. Pimeän tullessa lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Vegasia. Tarkoitus oli viettää vielä pari yötä Vegasissa. Matkalla pysähdyimme Route 66:n kyläpahasessa syömässä. Tilasin harvinaisen kamalan annoksen; 2 täysin maustamatonta lihapullaa, kattilallinen spagettia, päälle kaadettu (suoraan purkista?) tomaattikastiketta ja 2 palaa paahtoa. Hintaa annoksella oli kai lähemmäs 10 dollaria, vaikka valmistamiseen oli käytetty varmaan dollari. No, Tuija ja Kari sai syötäväkseen uppopaistettuja jotain ja ainut hyvä annos oli Santerin pihvi.

Matkalla takaisin oli taas pakko ottaa pari kuvaa Hooverin padosta, koska se näytti aika hienolta pimeässä.