Noniin, syyslukukauden loppuarvosanat tuli vähän aikaa sitten. Santerilla meni hienosti 4x A ja A+. Santeri lupaili myös itse kirjoittaa tänne millaisia mikäkin kurssi oli, jotta seuraavat vaihto-oppilaat tietäisivät paremmin mitä valita.
Miun arvosanoissa oli sitten vähän enemmän sekaannusta. Ensin internettiin ilmestyi arvosanat 3x B, A ja A-. A:t tuli Delbridgen juridiikan kursseista -niihin panostinkin eniten. Noh, sitten parin päivän päästä tuli s-posti, että miun arvosanoissa on nyt käynyt virhe: en saa A- vaan C:n. Olin ihan järkyttynyt, Delbridgekin varmaan kääntyi haudassaan. No s-postissa sanottiin, myös että sain tosi vähän pisteitä loppukokeesta, joka sitten tiputti paljon kurssiarvosanaa; midtermistä olin saanut A-. Ajattelin, että ei oo mitenkään mahdollista, että saisin loppukokeesta vaan D:n tai F:n eli hylätyn, jolloin arvosana voisi tippua A:sta C:hen. No syy olikin se, että molemmilla kursseilla piti palauttaa sama, kotona kirjoitettava essee, joka oli 25 pisteen arvoinen, mutta arvostelija ei ollut huomannut, että olin molemmilla kursseilla. Olin aikanaan sopinut Delbridgen kanssa, että ei tartte kahta kopiota samasta paperista. No, hirveetä vauhtia koululle viemään esseetä ja henkilö, jota etsin oli tietysti ruokatunnilla. Jätin esseen ja pitkät selitykset miksi ne ei ollu huomannu sitä jne. Myöhemmin samana päivänä olin saanu puhelimeen voicemailin, että saan sittenkin kurssista A:n nyt kun esseen pisteet on laskettu mukaan. En sitten tiedä, onko se loppuarvosana A vai A-, mutta hyvä kuitenkin. Tässä vähän kuvausta kursseista.
ACCT-308 Concepts of Federal Income Tax Accounting (arvosana B)
Kurssin alussa opettaja pelotteli, että kurssi on täysin mahdoton vaihto-oppilaalle, joka ei ole koskaan lukenut USA:n verotusta ja jolla englanti ei ole ensimmäinen kieli. Alussa olikin tosi vaikeaa. Pikkuhiljaa kuitenkin helpottui. Opettaja Petruzzi ei koskaan käytä mitään kalvoja, PowerPointtia tms. joten muistiinpanot pitää tehdä kuulemansa perusteella. Alussa oli paljon vaikeampaa, lopussa jo ihan helppoa. Kirja on puhelinluettelon kokoinen. Pakko lukea. Kurssilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta opettaja todennäköisesti kuitenkin huomioi paikalla olemisen arvosanoissa. Koskaan en viitannut - yleensä en tienny mitään. Kotitehtäviä on joka toinen kerta, ne tarkastetaan luokassa yhdessä. Joskus opettaja kiertää luokassa ja katsoo kuka on tehnyt läksyt, ne joilla on läksyt tehtynä saa extra creditin.
Kurssiin kuuluu 3 koetta, joista kaikki on pakko tehdä. Loppuarvosanaan huomioidaan kuitenkin vain 2 parhaiten mennyttä koetta. Kurssilla pitää tehdä muutaman sivun pituinen case-tutkimus, joka oli miulle ihan hirveen vaikea. Tai osasin kyllä ratkaista mikä on oikea lopputulos, mutta en meinannut millään oppia käyttämään verotuksen tietokantaa, joka oli tosi hankala. Ihme ja kumma sain tutkimuksesta kuitenkin 8/10 (korkein arvosana kurssilaisilla oli 9). Opettaja käyttää Gaussin-käyrää arvostelussa, kun kaikki on niin huonoja. Kokeet on monivalintoja, kirjan ja muistiinpanot saa ottaa kokeeseen. Älkää nyt missään tapauksessa kuvitelko, että koe olisi mitenkään helppo, kun saa olla kirja mukana. Vaikeimmat kokeet mitä oon tehny. Kurssi oli muutenkin valitsemistani vaikein. Kurssilla käydään perusteellisesti läpi USA:n hlöverotus, joka on huomattavasti monimutkaisempaa kuin Suomessa. Opettaja Petruzzi oli todella mukava, älykäs, hauska (ehkä miulla on vähän kuiva huumorintaju?) ja puhui selkää englantia.
FIN 351 Introduction to Real Estate (arvosana B)
Kiinteistömarkkinoita käsittelevä rahoituksen kurssi. Kurssin kirja on PIENI ja tosi helppolukuinen. Opettaja, La Cour-Little, kertoi tunneilla juuri samat asiat mitä kirjassa oli. Ei kannata lukea kappaletta ennen tuntia, koska sitten ei jaksa kuunnella, muuten jutut oli pääasiassa ihan mielenkiintoisia. Kannattaa kerrata kirjasta. Kokeita kurssilla oli 4, kolme midtermiä ja Final. Kolmannessa midtermissä ja Finalissa oli laskuja. Mie oon kehno laskemaan, vaikka saa käyttää sellaista jotain ihme rahoituslaskinta, jota käyttäessä ei tartte osata laskea, pelkästään painaa nappia. Jos ei olis ollu laskuja olisin saanu varmaan paremman arvosanan kun B. Toisaalta, harjottelin laskuja vaan ennen koetta, enkä tehny läksyjä... Kurssi oli ok, mut ei sellane, et olisin siihen viittiny hirveesti panostaa. Jos yhtään viitsii tehdä kurssin eteen niin saa A:n. Kokeeseen saa ottaa mukaan A4:sen muistiinpanoja ja kokeet on monivalintoja. Finaliin en kerinny lukea oikeestaan ollenkaan, kun panostin muihin kursseihin. Leikkasin ja liimasin vanhoista muistilapuista uudet muistilaput finaliin. Kurssiin kuuluu myös ryhmätyö, jossa pitää käydä katsomassa myynnissä olevia asuntoja, kirjoittaa niistä ja valita se, joka olisi paras investointi. Ryhmätyö oli kiva ja onnistui hyvin.
MKTG-370 Buyer Behavior (loppuarvosana B)
Markkinoinnin kurssi kuluttajan käyttäytymisestä. Tunneilla oli aina kivaa, koska opettaja, Haarich, on loistava. Sovittiin, että mennään sen kanssa kahville nyt kevätlukukaudella. Kokeita on kolme, iso kirja, mutta vähän luettavaa. Joka kokeeseen tulee isompi alue, mutta koealue kattaa myös vanhoja kappaleita. Loppukokeessa on jo enemmän luettavaa. Kurssilla saa valita tekeekö itsenäisen projektin, jossa pitää kerätä hirveesti mainoksia. Meistä kumpikaan ei tehny sitä, se olis vieny hirveesti aikaa. Idea on, et jos tekee projektin hyvin niin on helpompi saada hyvä loppuarvosana. Kokeet ei oo mitenkään liian helppoja, keskivaikeita, mutta kurssimateriaalin aliarvioi helposti. Melkein kaikki muut kurssilaiset teki itsenäisen projektin. Osassa kokeita opettaja käytti Gaussin-käyrää, jos kaikilta meni huonosti.
MGMT-246 Business & Its Legal Environment (arvosana A)
Täkäläinen yritysjuridiikan peruskurssi. Käydään läpi useita aiheita, mut ei mitään kovin syvällisesti. Käsitellään mm. sopimuksia, yritysmuotoja, työsuhteita jne. Tuntuu olevan jotenkin kamalan hankala kurssi paikallisille..? En tiiä miks. Iso kirja, pakko lukea. Hirveesti en voi tästä tai seuraavasta kurssista kirjoittaa, koska kurssit riippuu aina niin paljon myös opettajasta ja miun opettaja kuoli kurssin lopussa. Opin mielestäni paljon. Kokeita oli kolme ja lisäksi 2 kotona kirjoitettavaa esseetä. Koska täällä on käytössä Case-law niin juridiikan case-tapauksia piti olla esittämässä luokan edessä koko ajan.
MGMT-346 International Law for Business (arvosana A tai A-)
Edellisen kurssin jatkokurssi, mutta kävin samaan aikaan. Keskitytään siihen, millaisia säännöksiä pitää huomioida kansainvälisessä bisneksessä ja millaiset organisaatiot (WTO, United Nations jne.) siihen vaikuttaa. Näkökulma on hyvin amerikkalainen, keskitytään paljon esim. NAFTA:an (USA, Mexico, Canada). Osittain samoja aiheita kuin 246 kurssilla, mutta kansainvälisestä näkökulmasta esim. kansainväliset sopimuslain säännökset (en muista minkä organisaation mukaan) ja niiden erot USA:n sopimuslakiin tai miten agency-suhde toimii kansainvälisessä bisneksessä. Taas paljon caseja. Kaksi koetta, vaikeampi kurssi kuin edellinen. Molemmat kurssit vaikeusasteen puolesta aika samanlaisia kuin yritysjuridiikan kurssit LUTilla.
Kevätlukukaudelle on kurssit jo ainakin osittain valittu, mutta miulla on nyt sekaannusta niitten kanssa, kun yksi kurssi peruttiin jne. Joten kerron myöhemmin (kun tilanne selviää), että mitä sitä tuli valittua.
torstai 17. tammikuuta 2008
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
59. Ruokakaupassa
Juttelin eilen muutaman sanan Annan kanssa mesessä täkäläisestä ruuasta tai siitä miten suomalaisen perusruuan tekeminen täällä onnistuu. Siitä tuli mieleeni kertoa vähän eroista. :)
Maito: Maito on täällä samanlaisissa muovikanistereissa kuin mehutiiviste Suomessa. Maitoa ostetaan 2 tai 4 litraa kerrallaan ja se säilyy täällä (pakkausmerkintöjen mukaan) pitempään kuin Suomessa.
Kananmunat: Aina rikki. Tarkista kaupassa.
Jauheliha: Joko samanlaisessa pakkauksessa kuin Suomessa tai sitten sellaisessa koiranmakkarapotkon näkösessä paketissa.
Muu liha/kana: Ei valmiiksi marinoituja. Ei myöskään mitään valmiiksi maustettuja kanasuikaleita tms. Lihasta en ikinä ymmärrä mitään, kun ne nimetään sen mukaan mistä kohtaa eläintä ne on otettu.
Nakit: Osa on kuvottavan näkösiä ,epämääräisiä potkylöitä. Sitten löytyy myös sen näköisiä kuin Suomessa, mutta ei sellaisia kunnon B-luokan jauhonakkeja.
Hedelmät: Kalliita. Banaanit on halpoja ja omenat kohtuu hintaisia. Muut on niin kalliita ettei niitä ole varaa ostaa. Tietysti aina välillä joku kausituote on halvempi. Luulisi, että täällä on halpaa kun on lämmintä, mutta kun ei koskaan sada niin ei enää ookkaan yhtään halpaa...
Jugurtti: Suomalaisessa jugurtissa on yleensä joku 60 kcal, täkäläisessä joku 180 kcal. Danone Light jugurtit on ainoita mitä voi ostaa, mutta ne on kalliita. Tarjouksesta saa välillä kohtuu hintaan.
Limsa: Kauppojen omat merkit (kuten Lidl-limsa) on sikahalpoja; $0,69/2 litraa. "Parempia" merkkejä saa tarjouksesta halvalla.
Vesi: Osta pullovettä, juomavesi ei oo kauheen hyvää, kun siinä on niin paljon klooria.
Juusto: Sikakallista / hirveen pieniä paloja / älyttömän rasvasta. Suomessa saa jättijuuston, joka on muistaakseni 16% rasvaa, painaisko kilon(?) vissiin 6,90 euroissa?? Voi oikaista jos muistan väärin. Täällä maksan 5 dollaria juustopalasta, joka painaa 227 grammaa ja sitä sitten voi laittaa pikkupikku sipareen leivälle. Se tosin on täysin rasvatonta juustoa, mutta kaikki juusto on samanhintaista ja yleensä ne on älyttömän rasvaisia verrattuna Suomeen. Kevytjuustoja on tajuttoman vaikea löytää. (Santerin kommentti: Normaali juustot, joissa 30-50% rasvaa, ovat kohtuu hintaisia jätti paketteissa. Nämä rasvapommit ei meidän neidille kelpaa, joten ostetaan vähärasvaisia, jotka on älyttömän kalliita täällä. Itse en syö juustoja täällä, kun eivät ole mielestäni erikoisia)
Raejuusto: Ihan hirveetä. Hirveen rasvasta ja suolaista. Uskomatonta. Vaikka ottais kevyintä mitä kaupassa on. Pari kertaa ostettu, pari kertaa menny roskiin.
Floora tms.: Ei taida löytyä yhtä kevyitä versioita kuin Suomesta.
Leikkele: Hirveän suolaista. Joskus pakattu hassusti: muovilaatikko, jonka sisällä pussi, jossa leikkeleet on -saattaa olla myös jotain maustetta pussissa. Ostin eilen hyvää kanaleikkelettä, joka sellaisenaan menee, mutta kun tänään aamulla yritin syödä leivän päällä niin pahaa teki kun oli niin suolaista.
Leipä: Pahaa. Vaaleeta leipää tai "sekaleipää". Monesti hassunmakuista, vaikka näyttää kaupassa hyvältä. Älä erehdy ostamaan mitään Sourdough-leipää. Onnistuin löytämään näkkileipää Targetin terveysruokaosastolta vähän aikaa sitten. Joku ranskanleipä on syötävää.
Salaatti/vihannekset: Salaattia saa näppärästi valmiissa pusseissa silputtuna ja kohtuulliseen hintaan. Mutta eipä salaattia pahemmin tuu syötyä, kun esim. tomaatit on niin kalliita, ettei kellään voi olla varaa ostaa niitä. Nyt ne oli viimeeks kun kaupassa käytiin tarjouksessa. (Normaali hinta $7/kg)
Valmisruuat: Kaiken ruuan saa valmiina. Kaupoissa on myös paljon esim. hedelmälautasia, joissa hedelmät on valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja ja kalliita.
Donitsit: Älyttömän halpoja Suomeen verrattuna. Ei kannata ostaa rupusesta paikasta, sillä jos rasvaa ei oo vaihdettu niin maistuu ihan hirveelle, jos haukkaa pelkkää pullaa eikä kuorrutetta. Muutamia kertoja on ostettu. En oo kauhee fani, kun huomasin, että kaikki ei vaihda täällä sitä rasvaa. Enkä sikskään kun niissä on sikana kaloreita.
Karkit: Ei niin hyviä kuin Suomessa. Valitettavasti se ei oo estäny syömästä niitä? Eikä oo menny kertaakaan roskiin. Irtokarkkeja ei saa kuin erikoiskaupoista, joita ei oo missään. Suklaa ei oo niin hyvää kuin Fazer. Mutta valitettavasti sitäkin syö paremman puutteessa. :)
Välipalat: Pikku sipsipusseja. Koulussa porukka painelee ympäriinsä näitten kanssa. Eikö ne luo pakkausselostetta??
Pakkausselosteet: Epäselviä. Ottaa aikansa ennenkuin oppii lukemaan nopeasti. Suomessa ilmoitetaan kalorit yleensä standardina 100 grammaa kohden esim. 60kcal/100g. Täällä kalorit ilmoitetaan per SERVICING SIZE (annoskoko) eli kun vilkaiset pakkausta katsot äkkiä, että kaloreita on esim. 100, lähempi tarkastelu ilmoittaa että annoksia pakkauksessa on 5 eli kaloreita onkin 500. Servicing size voi olla mikä tahansa eli eri valmistajat käyttävät samanlaisissa tuotteissa eri annoskokoja. Siellä sitten hyllyjen välissä kertotaulua harjoittelemaan. Lisäksi pakkauksissa ilmoitetaan paljonko yhdestä annoksesta ko. tuotetta saa hiilareita/proteiineja/rasvoja päivän tarvetta kohden. Päivän tarve on määritelty 2000 kcal. Koska kyseessä on standardi, se ei läheskään kaikille sovi. Miulle 2000kcal liikkumattomana päivänä on liikaa. Kaiken lisäksi, jos ei katso tarkkaan, että kyse on päivän kaloritarpeesta 2000 kcal dietillä niin voi lukea vahingossa, että tuotteessa on 10% rasvaa, kun siinä on 10% päivän tarpeesta.
No fat: korvattu sokerilla.
No sugar: korvattu rasvalla.
Light-tuote: Monta kertaa enemmän kaloreita kuin Suomen vastaavassa tuotteessa.
Maito: Maito on täällä samanlaisissa muovikanistereissa kuin mehutiiviste Suomessa. Maitoa ostetaan 2 tai 4 litraa kerrallaan ja se säilyy täällä (pakkausmerkintöjen mukaan) pitempään kuin Suomessa.
Kananmunat: Aina rikki. Tarkista kaupassa.
Jauheliha: Joko samanlaisessa pakkauksessa kuin Suomessa tai sitten sellaisessa koiranmakkarapotkon näkösessä paketissa.
Muu liha/kana: Ei valmiiksi marinoituja. Ei myöskään mitään valmiiksi maustettuja kanasuikaleita tms. Lihasta en ikinä ymmärrä mitään, kun ne nimetään sen mukaan mistä kohtaa eläintä ne on otettu.
Nakit: Osa on kuvottavan näkösiä ,epämääräisiä potkylöitä. Sitten löytyy myös sen näköisiä kuin Suomessa, mutta ei sellaisia kunnon B-luokan jauhonakkeja.
Hedelmät: Kalliita. Banaanit on halpoja ja omenat kohtuu hintaisia. Muut on niin kalliita ettei niitä ole varaa ostaa. Tietysti aina välillä joku kausituote on halvempi. Luulisi, että täällä on halpaa kun on lämmintä, mutta kun ei koskaan sada niin ei enää ookkaan yhtään halpaa...
Jugurtti: Suomalaisessa jugurtissa on yleensä joku 60 kcal, täkäläisessä joku 180 kcal. Danone Light jugurtit on ainoita mitä voi ostaa, mutta ne on kalliita. Tarjouksesta saa välillä kohtuu hintaan.
Limsa: Kauppojen omat merkit (kuten Lidl-limsa) on sikahalpoja; $0,69/2 litraa. "Parempia" merkkejä saa tarjouksesta halvalla.
Vesi: Osta pullovettä, juomavesi ei oo kauheen hyvää, kun siinä on niin paljon klooria.
Juusto: Sikakallista / hirveen pieniä paloja / älyttömän rasvasta. Suomessa saa jättijuuston, joka on muistaakseni 16% rasvaa, painaisko kilon(?) vissiin 6,90 euroissa?? Voi oikaista jos muistan väärin. Täällä maksan 5 dollaria juustopalasta, joka painaa 227 grammaa ja sitä sitten voi laittaa pikkupikku sipareen leivälle. Se tosin on täysin rasvatonta juustoa, mutta kaikki juusto on samanhintaista ja yleensä ne on älyttömän rasvaisia verrattuna Suomeen. Kevytjuustoja on tajuttoman vaikea löytää. (Santerin kommentti: Normaali juustot, joissa 30-50% rasvaa, ovat kohtuu hintaisia jätti paketteissa. Nämä rasvapommit ei meidän neidille kelpaa, joten ostetaan vähärasvaisia, jotka on älyttömän kalliita täällä. Itse en syö juustoja täällä, kun eivät ole mielestäni erikoisia)
Raejuusto: Ihan hirveetä. Hirveen rasvasta ja suolaista. Uskomatonta. Vaikka ottais kevyintä mitä kaupassa on. Pari kertaa ostettu, pari kertaa menny roskiin.
Floora tms.: Ei taida löytyä yhtä kevyitä versioita kuin Suomesta.
Leikkele: Hirveän suolaista. Joskus pakattu hassusti: muovilaatikko, jonka sisällä pussi, jossa leikkeleet on -saattaa olla myös jotain maustetta pussissa. Ostin eilen hyvää kanaleikkelettä, joka sellaisenaan menee, mutta kun tänään aamulla yritin syödä leivän päällä niin pahaa teki kun oli niin suolaista.
Leipä: Pahaa. Vaaleeta leipää tai "sekaleipää". Monesti hassunmakuista, vaikka näyttää kaupassa hyvältä. Älä erehdy ostamaan mitään Sourdough-leipää. Onnistuin löytämään näkkileipää Targetin terveysruokaosastolta vähän aikaa sitten. Joku ranskanleipä on syötävää.
Salaatti/vihannekset: Salaattia saa näppärästi valmiissa pusseissa silputtuna ja kohtuulliseen hintaan. Mutta eipä salaattia pahemmin tuu syötyä, kun esim. tomaatit on niin kalliita, ettei kellään voi olla varaa ostaa niitä. Nyt ne oli viimeeks kun kaupassa käytiin tarjouksessa. (Normaali hinta $7/kg)
Valmisruuat: Kaiken ruuan saa valmiina. Kaupoissa on myös paljon esim. hedelmälautasia, joissa hedelmät on valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja ja kalliita.
Donitsit: Älyttömän halpoja Suomeen verrattuna. Ei kannata ostaa rupusesta paikasta, sillä jos rasvaa ei oo vaihdettu niin maistuu ihan hirveelle, jos haukkaa pelkkää pullaa eikä kuorrutetta. Muutamia kertoja on ostettu. En oo kauhee fani, kun huomasin, että kaikki ei vaihda täällä sitä rasvaa. Enkä sikskään kun niissä on sikana kaloreita.
Karkit: Ei niin hyviä kuin Suomessa. Valitettavasti se ei oo estäny syömästä niitä? Eikä oo menny kertaakaan roskiin. Irtokarkkeja ei saa kuin erikoiskaupoista, joita ei oo missään. Suklaa ei oo niin hyvää kuin Fazer. Mutta valitettavasti sitäkin syö paremman puutteessa. :)
Välipalat: Pikku sipsipusseja. Koulussa porukka painelee ympäriinsä näitten kanssa. Eikö ne luo pakkausselostetta??
Pakkausselosteet: Epäselviä. Ottaa aikansa ennenkuin oppii lukemaan nopeasti. Suomessa ilmoitetaan kalorit yleensä standardina 100 grammaa kohden esim. 60kcal/100g. Täällä kalorit ilmoitetaan per SERVICING SIZE (annoskoko) eli kun vilkaiset pakkausta katsot äkkiä, että kaloreita on esim. 100, lähempi tarkastelu ilmoittaa että annoksia pakkauksessa on 5 eli kaloreita onkin 500. Servicing size voi olla mikä tahansa eli eri valmistajat käyttävät samanlaisissa tuotteissa eri annoskokoja. Siellä sitten hyllyjen välissä kertotaulua harjoittelemaan. Lisäksi pakkauksissa ilmoitetaan paljonko yhdestä annoksesta ko. tuotetta saa hiilareita/proteiineja/rasvoja päivän tarvetta kohden. Päivän tarve on määritelty 2000 kcal. Koska kyseessä on standardi, se ei läheskään kaikille sovi. Miulle 2000kcal liikkumattomana päivänä on liikaa. Kaiken lisäksi, jos ei katso tarkkaan, että kyse on päivän kaloritarpeesta 2000 kcal dietillä niin voi lukea vahingossa, että tuotteessa on 10% rasvaa, kun siinä on 10% päivän tarpeesta.
No fat: korvattu sokerilla.
No sugar: korvattu rasvalla.
Light-tuote: Monta kertaa enemmän kaloreita kuin Suomen vastaavassa tuotteessa.
tiistai 15. tammikuuta 2008
58. Mexico, Tijuana
Torstai 3.12
Karin ja Tuijan viimeisenä lomapäivänä piipahdimme Meksikon puolella Tijuanassa, joka on USA:n ja Meksikon rajakaupunki. Meiltä ajo rajalle kesti pari tuntia. Muille mahdollisille matkailijoille tiedoksi; olkaa tarkkana, että ette aja autoanne Meksikon puolelle. USA:sta voi ajaa/kävellä suoraan Meksikoon ilman mitään tarkastuksia. Autoa sinne ei todellakaan kannata rikollisuuden takia viedä ja jos vie niin pitää etukäteen selvittää, että kattaako vakuutus. Jos vakuutus ei kata voi ottaa päivän lisävakuutuksen. Me jätimme auton USA:n puolelle (rajalla on isot maksulliset parkkipaikat) ja kävelimme Meksikoon.
Tijuana ei todellakaan ollut mikään hurmaava paikka. Hökkelikylää, jonka keskelle tehty pääkatu Avenida Revolucion ei ollut sekään hääppöinen. Aika kauhea paikka suoraan sanottuna. No Meksiko on kehitysmaa USA:an verrattuna...
Kadun varrella ei oikeastaan ole muuta kuin ruokapaikkoja (joihin ei todellakaan kannata mennä syömään), baareja ja turisteille tarkoitettuja krääsäkauppoja. Lisäksi on hirveästi kerjääviä lapsia, kaikki kaupustelijat huutelee tulemaan omaan kauppaansa ja korukauppiaita joka kulmassa. Pitelin taas kassista tiukasti kiinni. Ei sinänsä, en ollut ottanut juuri mitään varastamisen arvoista edes mukaan. Paikalla ei myöskään ollut kovinkaan paljoa turisteja, joten saimme valitettavasti kaiken huomion. Kaupustelijat olivat keksineet huudella kaikille amerikkalaisen näköisille pariskunnille "honeymooners!". Apteekkeja oli alueella ihan hirveästi. USA:ssa lääkkeet on kalliita, joten todennäköisesti niitä haetaan Meksikosta halvemmalla.
Karin ja Tuijan viimeisenä lomapäivänä piipahdimme Meksikon puolella Tijuanassa, joka on USA:n ja Meksikon rajakaupunki. Meiltä ajo rajalle kesti pari tuntia. Muille mahdollisille matkailijoille tiedoksi; olkaa tarkkana, että ette aja autoanne Meksikon puolelle. USA:sta voi ajaa/kävellä suoraan Meksikoon ilman mitään tarkastuksia. Autoa sinne ei todellakaan kannata rikollisuuden takia viedä ja jos vie niin pitää etukäteen selvittää, että kattaako vakuutus. Jos vakuutus ei kata voi ottaa päivän lisävakuutuksen. Me jätimme auton USA:n puolelle (rajalla on isot maksulliset parkkipaikat) ja kävelimme Meksikoon.
Tijuana ei todellakaan ollut mikään hurmaava paikka. Hökkelikylää, jonka keskelle tehty pääkatu Avenida Revolucion ei ollut sekään hääppöinen. Aika kauhea paikka suoraan sanottuna. No Meksiko on kehitysmaa USA:an verrattuna...
Kadun varrella ei oikeastaan ole muuta kuin ruokapaikkoja (joihin ei todellakaan kannata mennä syömään), baareja ja turisteille tarkoitettuja krääsäkauppoja. Lisäksi on hirveästi kerjääviä lapsia, kaikki kaupustelijat huutelee tulemaan omaan kauppaansa ja korukauppiaita joka kulmassa. Pitelin taas kassista tiukasti kiinni. Ei sinänsä, en ollut ottanut juuri mitään varastamisen arvoista edes mukaan. Paikalla ei myöskään ollut kovinkaan paljoa turisteja, joten saimme valitettavasti kaiken huomion. Kaupustelijat olivat keksineet huudella kaikille amerikkalaisen näköisille pariskunnille "honeymooners!". Apteekkeja oli alueella ihan hirveästi. USA:ssa lääkkeet on kalliita, joten todennäköisesti niitä haetaan Meksikosta halvemmalla.
Hauska juttu muuten oli, että yhden baarin oven vieressä oli kyltti: "No Drugs. No Nuclearweapons" eli "Ei huumeita. Ei ydinaseita". Hyvä, että muut aseet kuitenkin käy. Meksikossakin on näköjään kuultu ydinasesta. Nyt kun joku vielä tietäisi siellä, että mitä ne on.
No muuta nähtävää ei Tijuanassa sitten ollutkaan. Pari tuntia siellä pyörittiin. Toiset suomalaiset vaihto-oppilaat kävivät matkalla Etelä-Meksikossa, jossa lomapaikka oli kuulemma ollut hyvin amerikkalainen -myös hintatasoltaan. Kokemus oli ollut selvästi parempi kuin meillä. Tosin paikka oli ollut turistirysä ja jos halusi nähdä enemmän "oikeaa" Meksikoa, piti lähteä itse kauemmas.
Meksikoon pääsee helposti. Pois ei pääse helposti. Jouduttiin menemään jonottamaan pitkän kadun pituiseen jonoon. Ajattelin, että jonotetaan tuntitolkulla. Jonotettiin tasan tunti pois Meksikosta. Muut jonottajat olivat USA:n puollelle meneviä meksikolaisia. Tullista päästiin kuitenkin helposti. Meidän oli Santun kanssa pitänyt hankkia matkustusluvat viisumeihin koululta, mutta kukaan ei edes kysynyt sitä paperia.
Alunperin oli tarkoitus ehtiä piipahtamaan myös San Diegossa, mutta Meksikossa meni kuitenkin niin kauan, että oltaisiin ehditty San Diegoon juuri pimeän tullessa eli siinä viiden maissa. Se keikka jäi sitten tekemättä. Ajelimme sitten suoraan kotiin.
Seuraavana yönä, neljännen päivän puolella, Mikkoloitten kone sitten lähti kotia kohti.
57. Universal Studios
Tämä teksti on tynkä, mikä johtuu siitä, että en itse päässyt mukaan Universal Studioille, enkä saa edes katsoa kuvia etukäteen, jos mennään sinne Santun kanssa uudestaan. 2.1 Mikkolat kuitenkin lähtivät puolen päivän aikaan studioille ja mie jäin migreenissä kotiin makaamaan.
Seuraava siis perustuu kuulopuheisiin: Universal Studiot on käymisen arvoinen paikka. Mikkoloilla meni siellä iltaan asti ja koko päivänä eivät olleet ehtineet edes kahvitaukoa pitää, ekan kerran kerkesivät syömään illalla poislähtiessä. Kaikki olivat tyytyväisiä ja näkemistä oli paljon. That's it. Mitäs sitä nyt jaarittelemaan.
Seuraava siis perustuu kuulopuheisiin: Universal Studiot on käymisen arvoinen paikka. Mikkoloilla meni siellä iltaan asti ja koko päivänä eivät olleet ehtineet edes kahvitaukoa pitää, ekan kerran kerkesivät syömään illalla poislähtiessä. Kaikki olivat tyytyväisiä ja näkemistä oli paljon. That's it. Mitäs sitä nyt jaarittelemaan.
56. Newport Beach
Kävimme Newport Beachillä pyörähtämässä. Olisikohan päivämäärä ollut 1.1.2008? No ihan rantakelit ei silloin vielä ollut, mutta sen jälkeen kun Kari ja Tuija lähtivät kohti kotia (4.1) alkoi taas lämpimät kelit. Kunnon lomailijoiden tuuria. =) Joulukuussa täällä oli keskimääräistä kylmempää, mutta nyt (15.1) on viime päivät olleet todella lämpimiä -korkeimmillaan auton lämpömittari näytti 27 toissapäivänä. Tänään jo otin aurinkoa tuossa mein patiolla, kun uima-allasalue on valitettavasti suljettu, kun sitä uusitaan parhaillaan. No pitemmittä jaaritteluitta, tässä kuvia Newport Beachiltä. (Vaikka kaikki OC-fanit on sen telkassa jo nähny moneen kertaan.)
Seuraavat otokset on Peninsula Parkista ja alueen taloista, saman rannan varrelta.
55. Joulupäivä - UusiVuosi
Tiistai 25. 12 Joulupäivä
Joulupäiväksi meidät oli kutsuttu Linnaloille syömään eli lepopäivää ei ollut reissun jälkeen tiedossa. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan West Hillsin suuntaan. Matka taittui kerrankin melko joutuisasti. Ilta meni todella nopeasti jutustellessa. Jouluateria oli hyvä (niinkuin Liisan ruuat aina) ja siihen kuului kinkkua, kalkkunaa, lanttu -ja porkkanalaatikkoa, perunamuusia ja jotain parsakaalilaatikkoa, joka näytti epämääräiseltä, mutta oli niin hyvää, että otin lisää. Saavuimme Linnaloille kolmelta ja takaisin kotona olimme yhdentoista maissa.
Mutta väliäkö tuolla, oli kyllä rupusemmat ilotulitukset kuin Lappeenrannassa ikinä. Sain kuitenkin ohikulkijoilta kultaisen juhlahatun.
Joulupäiväksi meidät oli kutsuttu Linnaloille syömään eli lepopäivää ei ollut reissun jälkeen tiedossa. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan West Hillsin suuntaan. Matka taittui kerrankin melko joutuisasti. Ilta meni todella nopeasti jutustellessa. Jouluateria oli hyvä (niinkuin Liisan ruuat aina) ja siihen kuului kinkkua, kalkkunaa, lanttu -ja porkkanalaatikkoa, perunamuusia ja jotain parsakaalilaatikkoa, joka näytti epämääräiseltä, mutta oli niin hyvää, että otin lisää. Saavuimme Linnaloille kolmelta ja takaisin kotona olimme yhdentoista maissa.
Kuvissa Linnaloiden joulukuusi (en laita kuvia ihmisistä, kun en ole lupaa kysynyt) ja kissa (siltä en kysy lupaa).
Keskiviikko 26.12
Vihdoinkin vapaapäivä. Ei taidettu tehdä juurikaan mitään. Syötin pihan ahneita pullasorsia. Kuva alla.
Torstai 27.12
Kävimme shoppailemassa Desert Hills premium Outletissa Cabazonissa. Miulle tarttui mukaan pari paitaa ja Mikkolat löysivät kaikenlaista. Kauppoja kyseisessä outletissa on 130, joten siellä menikin sitten taas koko päivä.
Perjantai 28.12
Vuorossa oli Losin pakollinen nähtävyys Hollywood Bouleward ja sen varrella olevat teatterit, maahan painetut käden kuvat ja julkkiksille myönnetyt tähdet. Kävimme myös ajelemassa jollain kalliimmalla asuinalueella ja Sunset Boulevardia pitkin. Päivän lopuksi mentiin taas hetkeksi shoppailemaan. Tällä kertaa Citadel Outlettiin, joka on matkan varrella Losiin. En ostanut mitään!
Maanantai 31.12 Uuden Vuoden Aatto
Uuden vuoden aattoiltana Jukka (täällä myös vaihdossa) ja Metta (Jukan tyttöystävä) tulivat istumaan meille iltaa ja kävimme yhdessä katsomassa ilotulituksia Fullertonin keskustassa. Alla olevassa kuvassa mie en kyllä näköjään näe mitään.
Mutta väliäkö tuolla, oli kyllä rupusemmat ilotulitukset kuin Lappeenrannassa ikinä. Sain kuitenkin ohikulkijoilta kultaisen juhlahatun.
Ja muuten, täällä ei taida olla myynnissä ilotulitteita yksityisille ollenkaan. Yhtään ilotulitemainosta ei postiluukkuun tipahtanut tai ilotulitteita ollut kaupoissa näkösällä. Ihan hyvä juttu, ottaen huomioon Suomen Uuden Vuoden uutiset; lastenhuoneessa oli räjähtänyt raketit ja 15-vuotias työnsi toisen suuhun pommin.
lauantai 12. tammikuuta 2008
54. OSA 9 Hearstin linna & kotimatka
Sunnuntai ilta 23.12
Aamulla heräsimme Montereystä ja lähdimme heti liikkeelle. Piipahdimme kuitenkin ensin Montereyn satamassa.
Pääsimme todistamaan myös merileijonoiden tappelua. Kunnon luontokuvaajat.
Merileijonien ihailun jälkeen saavuimmekin pian linnalle. Hearstin linna on William Randolph Hearstin rakentama. William syntyi rikkaaseen perheeseen ja matkusti nuorena opettaja äitinsä kanssa Euroopassa. Aikuisena hän loi varallisuutensa kustantajana. Maat, jonne Hearst rakensi linnansa olivat alunperin hänen isänsä hankkimia. Isä oli aiemmin rikastunut löytämällä suuret määrät hopeaa alueelta. 40-vuotiaana William ehdotti äidilleen, josko voisi rakentaa jotain pientä vuoren huipulle. Ystävälleen kirjoittamassa kirjeessä Williamin äiti kertoi kieltäytyneensä, sillä pelkäsi, että William saattaisi innostua hieman liikaa. Äidin kuoltua William kuitenkin aloitti projektin.
Tässä kuvia varsinaisesta linnasta.
Linnaan on tuotu paljon elementtejä Euroopasta ja linnassa on paljon antiikkia. Suuren uima-altaan ympärille on tavoiteltu Colosseumin tyyliä.
Sunnuntai iltana ajelimme San Franciscosta kohti Montereytä. Olimme laittaneet navigaattoriin määränpään ja ajelimme sitten neuvojen mukaan. Navigaattori ohjasi meidät kunnolla ryteikköön. Ajoimme pilkkopimeää pikkutietä pitkin, jonka ympärillä kasvoi jättimäisiä puita. (Ehkä punapuita?) Tie oli hirveän mutkikas ja vauhti hidas.
Löysimme ryteiköstä onneksi normaalillekin tielle ja pääsimme yöksi motelliin Montereyhin.
Maanantai 24.12 Jouluaatto
Aamulla heräsimme Montereystä ja lähdimme heti liikkeelle. Piipahdimme kuitenkin ensin Montereyn satamassa.
Sitten lähdimme ajelemaan. Maisema matkan varrelta.
Hauskoin juttu matkalla oli merileijonat. Siellä ne köllöttelivät auringossa eivätkä olleet moksiskaan parin metrin päässä pyörivistä turisteista.
Pääsimme todistamaan myös merileijonoiden tappelua. Kunnon luontokuvaajat.
Merileijonien ihailun jälkeen saavuimmekin pian linnalle. Hearstin linna on William Randolph Hearstin rakentama. William syntyi rikkaaseen perheeseen ja matkusti nuorena opettaja äitinsä kanssa Euroopassa. Aikuisena hän loi varallisuutensa kustantajana. Maat, jonne Hearst rakensi linnansa olivat alunperin hänen isänsä hankkimia. Isä oli aiemmin rikastunut löytämällä suuret määrät hopeaa alueelta. 40-vuotiaana William ehdotti äidilleen, josko voisi rakentaa jotain pientä vuoren huipulle. Ystävälleen kirjoittamassa kirjeessä Williamin äiti kertoi kieltäytyneensä, sillä pelkäsi, että William saattaisi innostua hieman liikaa. Äidin kuoltua William kuitenkin aloitti projektin.
Hearstin linna sijaitsee korkean vuoren päällä. Tila oli kuitenkin niin iso, että siihen kuului myös omaa rantaa. Tässä pari kuvaa rannalta.
Tässä kuvia varsinaisesta linnasta.
Linnan katot oli myös tuotu Euroopasta.
Koska satuimme linnaan jouluksi, linnassa oli joulukoristeet. Tässä muutamia kuvia sisältä.
Ihana sisäuima-allas.
Koska linna toimii nykyään turistinähtävyytenä löytyy sen luota, kukkulan juurelta, ruokapaikkoja, krääsäkauppoja sekä elokuvateatteri, jossa meille näytettiin kierroksen lopuksi puolen tunnin elokuva Hearstien elämästä. Huvittavaa oli, että elokuvassa sanottiin "Mitään tälläistä ei ole koskaan rakennettu, eikä rakenneta." Linna oli käytännössä rakennettu EUROOPASTA tuodusta antiikista. Elokuvassa jätettiin myös mainitsematta, että Hearst omisti myös oikean linnan Euroopassa... No, olihan se silti hieno ja aivan upealla paikalla.
Kierroksella meni useampi tunti ja sitten ajelimmekin suoraan kotia kohti. Kotimatkalla oli pakko poiketa ruokakauppaan. Onneksi ruokakaupat olivat auki, sillä vaikka oli jouluaattoilta niin täällä juhlitaan joulua varsinaisesti joulupäivänä. Pääsimme kotiin klo 22 ja loihdimme maittavan jouluaterian; hedelmäpaloja ja hot dogeja. Melkein kuin hedelmäsalaattia ja kinkkua? Oli meillä oikein kynttilätkin. Lopuksi joimme Egg nog:it. En oikein vieläkään tiedä mitä se on.
Sellainen reissu. Mutta vaikka saavuimme kotiin, ei matkustelu vielä tähän loppunut. Muun muassa Meksikon reissusta on vielä tulossa kuvia.
torstai 10. tammikuuta 2008
53. OSA 8 Alcatraz
Sunnuntai 23.12
Regulation #5
"You are entitled to food, clothing, shelter and medical attention. Anything else you get is a privilege."
Aamulla pakkasimme tavarat autoon, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme San Franciscon satamaan, josta laiva lähti kohti Alcatrazin vankilaa. Vankilassa on tarjolla turisteille oma kierros, jossa saa nauhurin ja kuulokkeet. Nauhuri neuvoo mihin mennä ja kertoo sitten tarinoita vankilasta.
Vankila on suljettu korkeiden ylläpitokustannusten vuoksi vuonna 1963 ja sittemmin se on toiminut turistinähtävyytenä.
Regulation #5
"You are entitled to food, clothing, shelter and medical attention. Anything else you get is a privilege."
Aamulla pakkasimme tavarat autoon, kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme San Franciscon satamaan, josta laiva lähti kohti Alcatrazin vankilaa. Vankilassa on tarjolla turisteille oma kierros, jossa saa nauhurin ja kuulokkeet. Nauhuri neuvoo mihin mennä ja kertoo sitten tarinoita vankilasta.
Vankila on suljettu korkeiden ylläpitokustannusten vuoksi vuonna 1963 ja sittemmin se on toiminut turistinähtävyytenä.
Vankilassa oli kerrallaan keskimäärin 260 vankia, mutta myös työntekijät perheineen asuivat vankilassa. Alcatraz on nimenomaan vaarallisille vangeille tarkoitettu vankila.
Edelleen liikkuu huhuja siitä, onko Alcatrazista pystynyt kukaan pakenemaan. Virallisten tietojen mukaan kukaan ei ole onnistunut pakenemaan ja säilymään hengissä. Pakoyrityksiä on kuitenkin ollut. Poikkeuksellista Alcatrazissa oli, että vangeille oli tarjolla kuumat suihkut. Syy tähän oli se, että vangit eivät pystyisi karaisemaan itseään kylmää vettä vastaan ja yrittää paeta uimalla vankilasta. Matka Alcatrazista rantaan on noin mailin, mutta vesi on jäätävän kylmää.
Vuonna 1962 Alcatrazista tehtiin pakoyritys, joka on myös kuvattu elokuvaksi "Pako Alcatrazista".
Alcatrazin vankilasta on upeat maisemat merelle ja San Franciscon kaupunkiin. Nauhalla vangit kertoivat, että pahimmalta tuntui nähdä kaikki mistä haaveili, koska kaikki oli kuitenkin ulottumattomissa.
Suosittelen vierailua Alcatrazissa kaikille, jotka harkitsevat matkaa San Franciscoon. Alcatrazin kierroksen jälkeen matkamme jatkui kohti Montereytä, joka toimi yöpaikkana kotimatkalla. Seuraavana päivänä vuorossa oli Hearstin linna.
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
52. OSA 7 San Francisco
Perjantai 21.12
Heti aamulla jatkoimme Renosta San Franciscon suuntaan. Aamu valkeni kylmänä ja lumisena.
Ajoimme siltojen yli San Franciscoon. Tarkalleen ottaen minä ajoin. Ne olikin ne ainoat miun ajamat 30 mailia koko matkan aikana.
Menimme suoraan hotellille. Olimme valmiiksi katsoneet netistä hotelleja ja arvosteluja niistä ja valinneet sitten joitakin, jotka olivat saaneet hyviä arvosteluja. Hotelli ei ollut hirveän halpa, sillä San Francisco ei ole mikään halpa kaupunki. Otimme kuitenkin huoneet, koska yleiseen hintatasoon nähden hinta oli kohtuullinen. Pelkkä parkkeeraus maksoi 24 dollaria päivä. San Francisco on niin täyteen rakennettu että parkkeeramiselle ei todellakaan ole yhtään tilaa missään.
No hotelli oli hyvä hinta-laatu-suhteeltaan, mutta alueessa olisi ollut toivomista. Hotellia vastapäätä oli seksikauppa ja kadulla asuvat humalaiset, narkkarit ja muut epämääräiset kulkijat rellestivät hotellin luona. En olisi suostunut edes hotellin edessä yksinäni seisomaan, saati siitä sitten mihinkään yksinäni lähtemään, sen verran epämääräistä porukkaa oli. Pitelin tiukasti kaksin käsin laukusta kiinni. Hirveästi kerjäläisiä, joista suurin osa oli pää sekaisin. Suuren kaupungin lieveilmiöitä. Vaikka sosiaaliturvaa ei täällä samalla tavalla ole kuten Suomessa niin kodittomillekin oli kuitenkin näköjään annettu rullatuolit. Ja tyrkätty sitten takaisin kadulle.
Heitimme tavarat hotellille ja kolmen aikoihin oltiin jo menossa katselemaan kaupunkia. Pysähdyimme rantaan napsimaan valokuvia.
Golden Gate Bridge.
Alcatrazin vankila on saarella San Franciscon edessä. Vankilaa on kuvattu muun muassa elokuvassa "Pako Alcatrazista".
San Franciscon ihania taloja.
San Francisco auringonlaskussa.
Tästä sillasta on nyt kuvia edestä ja takaa.
Miun hienoin otos.
Sillan nähtyämme ilta pimenikin nopeasti. Kiertelimme vielä vähän kaupunkia, kävimme tankkaamassa, ostamassa pikkuisen ruokaa hotellille ja illalla syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Ravintolassa oli suloinen vanha mummeli joka katseli minua kun tulimme sisään. Kun jo istuimme pöydässä mummeli tuli luokseni ja sanoi, että minulla on ihanat hiukset ja kysyi voisiko adoptoida minut. Anoppikokelas kielsi ensin tiukasti, mutta rupesi myöhemmin miettimään, että joskohan se oli rikaskin mummo..?
Lauantai 22.12
Lähdimme katselemaan kaupunkia. Ja näkemistä oli paljon. Kävelimme ensin Union Squarelle (kuvassa) ja piipahdimme Saks Fifth Avenue tavaratalossa.
Kuva mäen huipulta. Kuvassa näkyy Business Districtin korkeimmat rakennukset.
Heti aamulla jatkoimme Renosta San Franciscon suuntaan. Aamu valkeni kylmänä ja lumisena.
Mutta maisemat vaihtuivat tiuhaan.
San Franciscossa oli ihanan vihreää. Huomatkaa kukkulat kuvassa -koko kaupunki on täynnä kukkuloita ja aivan älyttömän jyrkkiä mäkiä.
Ajoimme siltojen yli San Franciscoon. Tarkalleen ottaen minä ajoin. Ne olikin ne ainoat miun ajamat 30 mailia koko matkan aikana.
No hotelli oli hyvä hinta-laatu-suhteeltaan, mutta alueessa olisi ollut toivomista. Hotellia vastapäätä oli seksikauppa ja kadulla asuvat humalaiset, narkkarit ja muut epämääräiset kulkijat rellestivät hotellin luona. En olisi suostunut edes hotellin edessä yksinäni seisomaan, saati siitä sitten mihinkään yksinäni lähtemään, sen verran epämääräistä porukkaa oli. Pitelin tiukasti kaksin käsin laukusta kiinni. Hirveästi kerjäläisiä, joista suurin osa oli pää sekaisin. Suuren kaupungin lieveilmiöitä. Vaikka sosiaaliturvaa ei täällä samalla tavalla ole kuten Suomessa niin kodittomillekin oli kuitenkin näköjään annettu rullatuolit. Ja tyrkätty sitten takaisin kadulle.
Heitimme tavarat hotellille ja kolmen aikoihin oltiin jo menossa katselemaan kaupunkia. Pysähdyimme rantaan napsimaan valokuvia.
Golden Gate Bridge.
Alcatrazin vankila on saarella San Franciscon edessä. Vankilaa on kuvattu muun muassa elokuvassa "Pako Alcatrazista".San Franciscon ihania taloja.
Rannasta ajoimme Golden Gate Bridgelle.
San Francisco auringonlaskussa.
Tästä sillasta on nyt kuvia edestä ja takaa.
Miun hienoin otos.
Sillan nähtyämme ilta pimenikin nopeasti. Kiertelimme vielä vähän kaupunkia, kävimme tankkaamassa, ostamassa pikkuisen ruokaa hotellille ja illalla syömässä hotellin lähellä olevassa ravintolassa. Ravintolassa oli suloinen vanha mummeli joka katseli minua kun tulimme sisään. Kun jo istuimme pöydässä mummeli tuli luokseni ja sanoi, että minulla on ihanat hiukset ja kysyi voisiko adoptoida minut. Anoppikokelas kielsi ensin tiukasti, mutta rupesi myöhemmin miettimään, että joskohan se oli rikaskin mummo..?
Lauantai 22.12
Lähdimme katselemaan kaupunkia. Ja näkemistä oli paljon. Kävelimme ensin Union Squarelle (kuvassa) ja piipahdimme Saks Fifth Avenue tavaratalossa.
Tiffanyn ikkuna. Ihana. Vähän somistusvinkkiä Kultakelloon. ;)
Union Squaren lähellä on San Franciscon China Town-kaupunginosa, jossa kiersimme Tuijan kanssa kaikki pienet krääsäkaupat. Kuvassa China Townin portti.
Lisää kuvia China Townista.
Business Districtiltä lähdimme kiipeämään jyrkkää mäkeä ylöspäin. Tässä taas vähän taloja matkan varrelta.
Kuva mäen huipulta. Kuvassa näkyy Business Districtin korkeimmat rakennukset.
Yllätykseksemme polun puissa kiljui papukaijaparvi. Polku olikin ilmeisesti turistinähtävyys, sillä alhaalta ylöspäin oli tulossa turisteja. Aavistin heti pahaa, kun näin suuren papukaijaparven. Ajattelin, että niitten alta en halua kävellä ja että toivottavasti pääsee nopeasti alta pois. No niinhän siinä sitten kävi, että yksi papukaijoista paskoi miun päähän. Olin ainut blondi paikalla. On noilla papukaijoilla harvinaisen tarkka sihti? Siinä sitten surkeena seisoin ja käskin Santerin kattoa miun hiuksia. Yksi poika nauroi ja koitti lohduttaa, että tää tietää kuulemma onnea. Olin just ostanu China Townista vaaleenpunaisen feng shui kissan (sellasen pienen rojun kahdella dollarilla), jonka piti tuottaa onnea. No ei ollu siitä hirveesti miulle apua. Mutta jatkossa siis olen hyvin onnekas. Tai ehkä se onni olikin siinä, ettei mennyt miun uudelle takille? Se vasta kauheeta olis ollutkin.
Mie olin surkee ja muista oli kovin hauskaa. Jos muilla suomalaisilla on ollu papukaijan kakkaa päässä niin voi ilmoittautua miulle -perustetaan kerho! (Kuvittelen nyt olevani vähän spesiaali.) Tästä seurauksena pelkään nyt lintuja. Paits sorsia, kun ne ei kauheesti lentele.
Koska olimme menossa satamaan, Tuija ja Kari uhrautuivat ottamaan oluet rannan kuppilassa, jotta pääsin vessaan pesemään hiuksia. Tuija tuli avuksi ja mie jynssäsin käsisaippualla. Loppupäivän kävelin pää vinossa. Muut kovasti vakuutteli miuta, että on ne hiukset jo ihan puhtaat, vaikka mie tunsin kun kaikki bakteerit vaan kihis miun päässä! Mentiin siitä sitten kattomaan Fisherman's Wharfia (kuvassa), joka on rakennettu turistinähtävyydeksi satamaan. Laiturin päällä on kauppoja ja ravintoloita.
Fisherman's wharfilla köllötteli merileijonia kirjaimellisesti kasoittain.
Syötiin mukavassa ravintolassa ja sitten lähdettiin kotiin. Pesin hiukset seitsemän kertaa. Pikkuisen lepoa ja vielä iltakävelylle. Mentiin Union Squarelle ja kierreltiin vähän tavarataloissa. Kuvassa Dolce & Gabbanan toppi -kopio Marimekon unikkokuosista. Hinta vähän vajaat $ 600.
Niin meni kaksi ekaa päivää San Franciscossa. Kolmanneksi päiväksi oltiin ostettu liput Alcatrazin vankilaan. Siitä seuraavassa tekstissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)