89. LUE: OSA 3 Boston & Harvard

Keskiviikko iltana 2.4 sitten köröteltiin Greyhoundin bussissa kohti Bostonia. Matka sujui mukavasti ja taisi kestää nelisen tuntia. Oltiin varattu Days Inn hotelli valmiiksi, mutta meillä ei kyllä ollut aavistustakaan miten sinne päästäisiin. Bostonin metrokartta ja opaskirja oli mukana. Ekaksi syötiin linja-autoasemalla iltapala ja ihmeteltiin siinä sitten, että miten sinne hotellille päästään. Arvioitiin, että matka hotellille olisi noin 5 kilometriä.

Yksi metrolinja näytti menevän melko lähelle hotellia ja sitten olisi pitänyt kävellä loppumatka hotellille. Santeri kannatti tätä vaihtoehtoa. Mie kannatin taksia; oli melko kylmä, pimeetä ja vieras kaupunki. No lähdettiin sitten kuitenkin metrolla sinne suuntaan. Ajettiin pätkä metrolla ja odotellessa toista metroa Santtu kysyi ohjeita joltain metroasemalla työskentelevältä mieheltä. Tässä vaiheessa oltiin kysytty ohjeita jo kaks kertaa, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Mies pohdiskeli vaihtoehtoja ja kysyi kaveriltaan, että mitä mieltä tämä on mein matkasuunnitelmasta. Toinen mies irvisti ja kysyi sitten Santulta että se ei varmaan halua tulla hakatuksi pimeässä Bostonissa. :) Miehet oli sitä mieltä että ei kannata kävellä. Ne neuvoi meitä ajamaan metrolla Bostonin keskustaan ja ottamaan sieltä taksin hotellille. Niin sitten tehtiin. Kun noustiin keskustassa metrosta oli mein edessä suoraan taksitolppa. Taksimatka hotellille maksoi 8 dollaria, joten ei ollut enään paljon.

Varmaan kahdentoista maissa päästiin nukkumaan. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, oltiin nimittäin menossa Harvard Business Schoolin (HBS), joka on yksi maisteri tason kouluista Harvardin yliopissa, luennolle heti aamulla. Jos haluaa osallistua HBS:n luennolle voi paikan varata netissä etukäteen ja näin oltiin tehty. Hotelli oli ihan lähellä yliopistoa, ehkä kilometrin matkan päässä ja piti olla Harvardissa vähän kahdeksan jälkeen. Siellä sitten mentiin johonkin toimistoon, josta meidät vietiin luentosaliin. Meillä kävi sinänsä hyvä tuuri, että meidät oltiin laitettu yrittäjyysluennolle.

Oppilaat vastaavat vieraiden viemisestä luennolle ja meidän oli pitänyt täyttää pienet nimilaput. Luennon alussa yksi oppilaista sitten esitteli meidät mahdollisina tulevina opiskelijoina ja kertoi, että ollaan Suomesta. Kaikki hurrasi. Se oli huvittavaa. Kuulin myös, että luokassa on joku ruotsalainen, mutta miulle jäi vähän epäselväksi kuka. Siinä sitten istuessamme luennolla, huomasin, että erään oppilaan nimilapussa lukee Ami Kemppainen. Tuo on se ruotsalainen varmaan, ajattelin, sillä on vaan suomalainen nimi. No luennon jälkeen Ami tuli mein luokse ja tietysti esittelin itseni englanniksi. Kaveri oli suomalainen. Kymmenes Harvard Business Schoolin MBA-ohjelmassa koskaan opiskellut suomalainen. Uskomaton tuuri, että osuttiin juuri samalle luennolle. No, ei siinä vielä kaikki: Santun vieressä istuva tyttö seurusteli jonkun muun suomalaisen pojan kanssa ja luennoitsija itse oli naimissa suomalaisen naisen kanssa. =)

Sovittiin heti Amin kanssa, että mennään sen kanssa syömään, kun sen luennot loppuu. Meille jäi siinä sitten reilu tunti aikaa pyöriä yliopistolla, kun odoteltiin Amia. Harvardin yliopisto oli hauska. Kampusaluetta oli vähän siellä täällä ja osittain alue tuntui pikkukaupungilta enemmän kuin yliopistokampukselta. Joka paikassa oli paljon oravia. Tässä pari kuvaa kampukselta:

Pyörittiin kampuksella ja Santeri osti Harvard t-paidan. :) Sitten mentiin takaisin business rakennuksien lähettyvillä olevaan ruokapaikkaan odottamaan Amia. Mentiin siitä yhdessä syömään ja täytyy sanoa, että oli hieno "ruokala". Ruokalajeja yms. oli älyttömästi ja kaikki oli jaettu omiin pöytiin; kiinalainen pöytä, voileipä pöytä, salaattipöytä, kansainvälinen pöytä jne. Tosin Harvard maksaa $75 000 vuodessa, joten pitäähän sitä saada rahalle vastinetta.

Kun sitten päästiin istumaan niin ruvettin tietysti utelemaan Amilta kaikkea mahdollista. Meillä alunperin oli suunniteltu aikataulukin Bostonin vierailulle, mutta ei oltu osattu arvata, että törmätään keneenkään suomalaiseen Harvardissa, joten mein aikataulu meni samantien ihan "pilalle". Hyvä niin. Ami oli asunut jenkeissä jo yhdeksän vuotta ja tullut tänne alunperin mormoonina tekemään lähetystyötä vanhempiensa mukana. Kaveri oli opiskellut Utahin yliopistossa ja ollut sen jälkeen pari vuotta konsulttina ja aloittanut viime syksynä Harvardissa. Myöhemmin Santeri kattoi netistä, että se Utahin yliopistokin, jossa Ami oli opiskellut kuului kymmenen parhaan undergraduate (eli kanditason) koulun joukkoon. Samasta koulusta oli päässyt Harvardiin ilmeisesti monta muutakin, sillä Ami moikkaili kavereitaan ja sanoi muutamista, että ne oli samasta koulusta lähtöisin. Ami asui yhdessä toisen HBS:ssa toistavuotta opiskelevan suomalaisen kanssa eli Amin kämppis oli yhdeksäs koskaan Harvardissa opiskellut suomalainen. Ajateltiin, että ei voi olla totta. Amin kaveri ei kuitenkaan ollut kampuksella, joten häntä ei valitettavasti tavattu.

No kyseltiin tietysti kaikkea. Harvard Business School perustuu case-opetusmetodiin, joten luennoilla käydään käytännössä vaan caseja läpi ja joka luennolle pitää valmistella yksi case. Yhden case:n valmisteluun kuluu aikaa 2-3h eli käytännössä oppilaat työskentelevät viikolla lähes yöhön asti, että saavat seuraavan päivän kotitehtävät tehtyä. Ami sanoi kuitenkin kerkeävänsä nukkua kuus tuntia yössä. :) Lisäksi Amilla oli ollut toissa viikon keskiviikkona jo kuudelta kotitehtävät tehtynä, mikä oli niin erikoista, ettei kaveri oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, kun oli koko ilta vapaata. Puolet arvosanasta tulee luennoille osallistumisesta ja kaikki viittasikin kilpaa. Jos ei ole valmistellut casea, niin jatkossa joutuu tekemään enemmän töitä, että saa sen yhden kömmähdyksen hyvitettyä. Erittäin tiukka linja.

Opiskelu kestää 2 vuotta ja kuten sanoin, maksaa 75 000 dollaria vuodessa. Kaikille Harvardiin pääseville kuitenkin annetaan 150 000 dollarin laina ilman takaajaa. Laina voidaan myöntää koska HBS:stä valmistuttuessa ensimmäisen vuoden palkka on keskimäärin $140 000 (ja verotushan täällä ei ole samaa luokkaa kuin Suomessa). Lisäksi on mahdollisuus saada todella huomattavia stipendejä. Stipendiä ei ilmeisesti saa vain silloin, jos on älyttömän rikas etukäteen. Omia varoja voi olla, mutta stipendiä myönnettäessä ei kuvitella, että joku käyttäisi kaikki säästönsä opiskeluun. Ami sanoikin, että kyllä kaikki Harvardiin hyväksytyt saavat opintonsa rahoitettua, vaikka lukukausimaksut hirveiltä kuulostaakin.

Viereisestä pöydästä oli lähdössä pois pari tyttö ja poika. Ami huikkasi ne meidän luokse ja esitteli kaverinsa. Hämmästyin aika paljon, kun poika kysyi meiltä suomeksi, että "mitä kuuluu?" ja "mistä olet kotoisin?". Vaihdettiin pari sanaa niitten kanssa ja ne lähti. Ami sanoi, että suomea puhunut kaveri oli Jean-Henry (jos muistan nimen oikein) ja että kaveri löytyy Guinnesin ennätysten kirjasta, koska puhuu tiettävästi eniten kieliä maailmassa sujuvasti. Yli kaksikymmentä kieltä menee kuulemma sujuvasti ja sitten rippeitä muista kielistä. Niin. Mitäs siihen sitten sanomaan. Utelin tietysti, että miten joku on voinut oppia niin paljon kieliä ja Ami kertoi kaverin asuneen monessa maassa ja oppivan jo lyhyillä lomamatkoilla puhumaan toisen maan kieltä. Aivoilla on jotenkin erittäin hyvä oppimispohja kielille. Ami sanoi, että Harvardista löytyy muitakin erikoisia tyyppejä, mutta pääasiassa siellä opiskelee "normaalia" porukkaa. Amin puolesta täytyy sanoa, että kaveri vaikutti erittäin mukavalta ja selkeästi ajatteli todella nopeasti.

Oltiin molemmat superinnoissamme Amin tapaamisesta, mutta Amin piti alkaa lähteä ja niin meidän myös. Ami oli menossa juoksulenkille, oli juossut viime kesänä maratoonin. Se ei kuulemma ole pakollinen vaatimus Harvardiin pääsemiselle. Saatiin Amin yhteystiedot ja Suomeen Ami on muistaakseni tulossa ensi elokuussa. Ehkä tapaamme vielä. :)

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mein piti mennä katsomaan MIT:iä eli Massachusetts Institute of Technologyä ja siellä Sloan School of Management (no arvatenkin Santeri halus), joka sijaitsee Harvardin lähettyvillä ja kuuluu myös huippuyliopistojen joukkoon. Piipahdettiin siellä, mutta se näytti ankeelta teknilliseltä yliopistolta (paljon enemmän LUT:in tyyliä) ja mein yliopistokiintiö alkoi jo olla aika täynnä. Mein oli tarkoitus lähteä kuudelta bussilla takas Nykiin ja koska meillä oli vielä aikaa niin mentiin kiertelemään kaupungille. Tältä näyttää Bostonissa:

Boston Stock Exchange:

Alla on Federal Reserve Bank of Boston:

Bussiasema:

Bank of American erikoinen rakenunnus Bostonissa ja huomatkaa UFO:

Bussin lähtöaika oli kuudelta ja mentiin lähtöportille puolikuusi. Bussiin olikin hirveä jono. Täällä on ihan sallittua ylibuukata kaikki ja jos joku ei mahdu niin oma moka. Laskettin, että mein edellä jonossa oli joku reilu neljäkymmentä ihmistä ja ajateltiin, että just mahdutaan. Miun kohdalla lippujen tarkistaja sitten sanoikin, että oon viimeinen joka pääsee. Kyllä mein lisäks pääs vielä ainakin pari tyttöä, mutta sinne jäi varmaan kolmekymmentä ihmistä rannalle soittelemaan. En sitten tiedä hankittiinko niille toista bussia, mutta bussilipuissa luki, että jos ei mahdu niin siirretään seuraavaan kyytiin. No me kuitenkin mahduttiin ja saatiin istua takana vessan vieressä koko matka. Vessan ovi ei pysynyt kiinni ja vessa haisi. Heti bussin lähdettyä liikkeelle Santtu alkoi nuokkua. Siinä se pilkki ja selitti sitten, että maisemat vaihtuu niin hitaasti ettei niitä jaksa kattoa. (Stop n' Go -liikenne.)

Nykissä mentiin samaan hostelliin takaisin, missä oltiin oltu aikaisemminkin. Tällä kertaa saatiin jopa parempi huone kuin ekalla kerralla. Tyyny oli muhkurainen ja naapurit paukutti ovia kuin hullut, mutta onneksi väsytti niin paljon, että ei haitannu.