92. OSA 6: Empire State Building, Central Park & Virgin America

Viimeinen päivä Nykissä, lauantai 5.4 ja kello soittaa kuudelta. Piti herätä aikaisin, että kerkeää vielä jokapaikkaan ja lentokentällä piti olla muistaakseni viiden maissa. Tavarat kasaan ja kirjauduttiin ulos hotellista. Olisko ollut seitsemän/kahdeksan maissa kun jo painettiin kaupungilla kohti Empire State Buildingia. Empire State Buildingista on hienot näkymät yli New Yorkin. Jos on. Mentiin sisään, jonoja ei tähän aikaan tietenkään ollut. No ei ollut näkyvyyttäkään. "Näkyvyys nolla", luki aulassa olevassa lapussa. Santeri vähän pohdiskeli, että jos mentäisiin silti, mutta mie olin sitä mieltä, että ei mennä. Miksi pitäisi maksaa $18/henki, jos ei mitään näe? Aulan työntekijäkin sanoi, että ei kannata mennä.

New Yorkin sää oli muutenkin ollut hyvin "newyorkilainen". Vettä satoi. Ei satanut. Satoi. Ei. Satoi....Tänä aamuna ei satanut, mutta oli pilvistä. Ei oltu syöty aamupalaa ja mentiin sitten lähimpään Mäkkäriin ihmettelemään mitä tehdään seuraavaksi. (En syönyt hampurilaista.) Kirjoitettiin siinä sitten loput postikortit ja päätettiin etsiä ensin lähin posti. Kello ei ollut vielä edes yhdeksää, joten eihän siihen aikaan kaupungilla paljon tee. Matkalla postiin näkyi aika hauska määrä takseja:

Posti löytyikin aika läheltä. Enpä oo tainnut koskaan ennen edes harkita ottavani kuvaa postista. No tästä postista otin:

Postissa käynnin jälkeen mentiin kauppoihin vähäksi aikaa. Tai siis Santeri meni kirjakauppaan ja mie menin läheisiin vaatekauppohin. Kävin myös maailman suurimmassa tavaratalossa, Macy'sillä. Porukkaa oli ku pipoa. (Ainakin mein matkaoppaan mukaan kyseinen tavaratalo oli kaikken suurin.) Varmaan pari tuntia pyörin kaupoissa, mutta en sitten sen enempää viittinyt. Aurinko oli alkanut paistaa ja mentiin uudestaan Empire State Buldingiin kattomaan josko näkyvyys olisi parantunut. Olihan se ja niin myös jonot.

Mentiin sitten jonoon. Jono oli varmaan pisin jono missä ikinä oon ollut. Kyllä myö vapauden patsaaseenkin ihan kiitettävästi jonotettiin, mut se ei ollut mitään tähän verrattuna. Ainakin tunti oltiin jonossa ja jono liikkui koko ajan eteenpäin. Se oli piiiiitkä jono, huoneesta huoneeseen, aina luuli, että seuraavan kulman takana jono loppuu, mutta ei loppunu. Miun jalkapohjat oli niiiiiin kipeet. Kaikki päivät oltiin kävelty ja nyt olin aamupäivän kävelly ympäriinsä reppu selässä (se kuitenkin painoi jonkin verran) niin kyllä koski. En meinannut pystyä jonossa seisomaan. (ja siis miulla ei ollu korkkareita ees mukana) Turvatarkastuksien ja loputtomalta tuntuvan jonottamisen jälkeen päästiin näköalatasanteelle:

Empire State Buildingissa meni kauan, mutta meillä oli vielä aikaa piipahtaa Central Parkissa. Ajettiin metrolla puistoon ja lysähdettiin puistopenkille istumaan. Sen pidemmälle ei päästy. Oltiin ihan uupuneita. Istuttiin siinä sitten ja naurettiin ohi juokseville lenkkeilijöille. Toisilla oli niin hauskoja juoksutyylejä. Pitäis varmaan ottaa omaa juoksemista videolle ni ei enää paljoa naurattais. Olin aina ajatellut, että Central Park on rauhallinen paikka, mut ainakin tää pääty missä oltiin oli ihan täynnä ihmsiä. Kaikista hauskoin oli joku kahdeksankymppinen pappa, joka pyöräili puistossa, tarakalla radio ja soitti kovaa Sinatran New York-biisiä -laulaen itse mukana.

Ehkä kaikista hauskoinpia oli kuitenkin oravat. Tää orava oli niin rohkea et tuli ihan jalkoihin:

Istuttiin puistossa varmaan neljään ja sitten mein pitikin lähteä metrolla kohti JFK:n lentokenttää. Joku patsas puiston edessä:

Lentokentälle mentäessä ajettiin yhden metropysäkin ohi, mutta ei siinä mitään, sitten ajettiin takas. Muuten päästiin ihan sujuvasti. Aika vähän ajeltiin vääriin suuntiin metrolla ylipäätään. Lennettiin Virgin American koneella, kun Santtu oli lukenu, et ne on hienoja. Mie olin ajatellu, että "niin varmaan". En arvannu, että Muoti-Santun suosittelema lentokone olisi näin hieno. Pinkit ja siniset valot ja muuten kone oli ihan pimee. Kone oli ihan uus, alle vuoden ollu käytössä ja kaikki suunnittelu seinistä lähtien näytti kivalta. Se oli hieno. Jokaisella oli omat näytöt, joissa sai pelata, kuunnella musiikkia, chattailla toisessa penkkirivissä istuvan henkilön kanssa, kattoa telkkaa tai musiikkivideoita ilmaiseks. Elokuvat olisi olleet maksullisia. Tulevaisuudessa ruuduilta voi myös shoppailla, lukea yms. Pakolliset ohjeet, jotka lennolla aina aluksi annetaan oli tällä kertaa piirrettynä, joka oli jopa hauska. Henkilökunta oli nuorta ja iloista.

Kaukosäätimen toisella puolella oli tavallinen kake ja toisella puollella näppäimistö pelaamiseen ja chattailuun.

Lento meni hyvin. Kone ei ollut ihan täynnä ja saatiin istua kahdestaan mein rivissä. Menolennolla Nykiin kone oli ollut ihan tupaten täynnä. En muista tarkkaa lähtöaikaa, mutta kun kello oli Losissa kuitenkin kolme tuntia vähemmän niin oltiin illalla takaisin kotona. Lento taisi kestää kuutisen tuntia. Huh, kun miulla oli molempiin suuntiin jalat turvoksissa. Kun alunperin tultiin LAX:ilta JFK:lle ni en saanu tossua enää sujautettua jalkaan avaamatta sitä, kun jalka oli niin pullero. En kyllä yhtään oota sitä kotiinpaluu lentoa. Pitäis varmaan ostaa jotkut lentosukat. (No en kuitenkaan saa aikaseks.) Oltiin varattu shuttle kuljetus kentältä kämpille ja päästiinkin 15 minuutin odottelun jälkeen lähtemään kentältä kohti Fullertonia. Se oli sellainen reissu.