Keskiviikkona sitten käytiin WallMartissa vähän hamstraamassa juomista. Piti varautua, kun vettä ja limsaa on vähän ankee pyörän sarvissa kuljetella. Ostettiin samalla vahaa ja muuta autonkiillotusainetta.
Oisko se sitten ollut perjantai-ilta (25.4), kun Santtu alkoi laittamaan ilmoituksia autosta joka paikkaan. Oltiin katottu Kelly's Bluebookista, että auton arvon pitäisi olla yksityisten välisessä kaupassa $6130. Santeri sanoi, että laitetaan hinnaksi $5950, kun ei oo paljoa aikaa myydä autoa. Vakuutuskin loppuu 10.5. Tätä ennen meiltä oli yhet papat jo kaupan parkkipaikalla autoa kyselleetkiin. Santtu laittoi ilmoituksia nettiin ja sitten joihinkin autolehtiin vissiin. Santeri halus välttämättä laittaa miunkin puhelinnumeron autonmyynti-ilmoitukseen, vaikka sanoin, että en mie sitä autoa osaa myydä. Santtu kuitenkin on menossa 2.5 Omahaan ni se sanoi, että jos se ei voi vastata niin miun pitää sitten vastata.
Sunnuntaina (27.4) miun puhelin soi. Soittaja on nainen, joka on nähnyt mein autoilmoituksen netissä. Nainen sanoo soittavansa ystävänsä puolesta, jolla ei ole nettiä kotona ja että hän auttaa naista auton etsinnässä. Juttelin vähän naisen kanssa, kerroin että auto on hyvässä kunnossa ja alhaiset mailit. Mein autonmyynti-ilmoitus oli seuraavanlainen:
Make Chrysler
Model Voyager
Style LX
Year 2001
Miles 56,800
Registration February
Title Clean
Body Style Van/Minivan
VIN 1C4GJ45301B254125
Engine V6 3.3L Flex Fuel
Transmission Automatic
Drive FWD
Exterior color White
Equipment ABS (4-Wheel)
Air Conditioning
Cassette Player
Cruise Control
Dual Front Air Bags
Radio
Power Brakes
Power Seat
Power Steering
Power Windows
Power Door locks
Power Slide door
Tilt Wheel
Very clean and runs great. Car is 7-passanger with clean title, low miles for 2001, non-smoker and over all in good condition. We have maintained it well. Both seat rows can be fold or removed, so there great cargo space also. Power sliding door also controllable from remote control. And for deal I can give 20 miles driven snow chains.
Car is in Fullerton, Orange County, CA.
Nainen sanoi soittavansa takaisin ystävälleen. Sitten nainen soitti takaisin miulle ja sanoi, että ystävää kiinnostaa ja että voisinko soittaa sille. Soitin naiselle, mutta se ei vastannut ja jätin viestin. Myöhemmin nainen soitti miulle, nainen ei itse ollut nähnyt ollenkaan ilmoitusta eikä ystävä ollut antanut hänelle auton tietoja. En tiennyt tätä, joten kertoilin vaan jotain autosta. Sovittiin tapaaminen seuraavaksi päiväksi (ma 28.4) läheisen kaupan pihaan yhdeltätoista. Myöhemmin nainen soitti miulle takas ja kysyi mitä auton DMV-tarrassa lukee (siitä näkee, että mille vuodelle rekisteröinti on maksettu). Miulla ei ollu aavistustakaan mikä on rekisteröintikuukausi ja onko tarrassa 2008 vai mitä. Juoksin autolle kattomaan ja tarrassa luki 2009. Selitin, että 2009 lukee. Nainen ei uskonut miuta ja mie en tienny mikä on mein auton rekisteröintikuukausi. Piti soittaa Santulle (joka oli koululla tekemässä ryhmätyötä) ja kysyä. Sitten soitin taas naiselle ja selitin, että ollaan maksettu rekisteröinti helmikuussa ja seuraava maksu pitää tehdä vuoden 2009 helmikuussa. Sitä nauratti. Se ei onneks ollut sen kummosempi auton ostaja, kun mie myyjä.
Maanantai aamuna (auton näyttöpäivä) sitten pompattiin seittämältä ylös ja käytiin pesemässä auto ja sitten Santtu kiillotti ja mie imuroin ja sitten vahattiin. Aika meni tosi tiukulle. Tapaaminen piti olla yheltätoista, mut onneks nainen, Sally, soitti 10:35, että ei kerkee paikalle vasta kun puol 12. Huh, mikä pelastus. Auto oli kuin tehtaalta just tullu. No vähän yli ykstoista sitten oltiin lähössä tapaamaan Sallya. Auto ei inahdakaan. Voi %&¤/(%# mie ajattelin. Oltiin pesty konehuone ja olin ihan varma, et nyt se on sit märkä eikä käynnisty ja näin jo itteni hiustenkuivaajalla kuivattamassa sitä. No paikalle osu tossa pihalla kuitenkin pari muuta miestä, joitten Santtu käski kattoa autoa, kun se käynnistää. Santtu epäili, et kyse on akusta. Kello tuli puol kakstoista ja mein ois pitäny jo olla kaupan pihassa ja oltiin vielä omassa pihassa. Paikalle tuli yks naapureista, joka anto meille virtaa ja auto pärähti heti käyntiin. Meni vissiin minuutti. Myöhästyttiin 25 minuuttia.
Yritin soittaa naiselle, mutta puhelu meni vastaajaan. Olin ihan varma, että se on jo lähtenyt, mutta 5min ennen kun oltiin perillä, Sally soitti, että oli itsekin ollut myöhässä ja oli nyt kaupan pihassa. Sanoin, että ihan just tullaan sinne. Voi mikä riemuvoitto. Olin toivonutkin, että myös Sally myöhästyis. Sally oli kertonut mitä sillä on päällä ja aika äkkiä bongattiinkin pieni filippiiniläinen nainen kaupan edestä. Tosin mein autossa oli ne myynti-kyltit, joten ei meitä ollu vaikee huomata. Ajettiin parkkiin ja nainen kipusi auton.
Kyseessä oli mummo (ei kovin vanha), joka oli ostamassa 32-vuotiaalle tyttärelleen autoa, koska tytöllä oli viisi lasta, nuorin 3kk ja lapset eivät enää mahtuneet tyttären omaan autoon. Tytön oma auto oli myös huonokuntoinen ja mummosta oli niin surullista, että tyttön autoon mahtui mukaan vain osa lapsista. Mummoa rupesi heti itkettämään, kun se istui autoon ja ajatteli miten hyvä se olisi sen lapsenlapsille. 7 paikkaa, kaikki mahtuu! Sally ei itse voinut ajaa, koska oli jotenkin saanut kätensä tulehtumaan, kun oli ollut 3kk-vauvan lapsenvahtina ja nostellut tätä. (Sally oli niin pieni, miuta olkapäähän, vaikka oonkin tällänen 160cm hongankolistaja.) Käytiin ajelemassa sitten niin, että Sally vaan istui kyydissä.
Sitten tultiin takaisin parkkipaikalle ja Sally halusi viedä meidät syömään viereiseen kiinalaiseen ravintolaan. Oli tolkuttoman kuuma päivä. Mentiin sitten sinne ja Sally alkoi kertoa. Auto olisi yllätys tyttärelle, jonka hän ja hänen miehensä hankkisivat. Mummo oli kauhean vihainen tyttärelleen, kun tyttö oli tehnyt 5 lasta (3kk-14v.) eikä koskaan onnistunut pitämään työpaikkaa ja oli jatkuvasti äitiyslomalla. Sally ajatteli ostavansa auton pikemmin lapsenlapsilleen. Tytär oli lisäksi yksinhuoltaja. En muista enää mitä ensimmäisessä miehessä oli vikana, mutta toista miestä oli muut miehet kiusanneet bussipysäkillä, mies oli käynyt hakemassa kotoa kirveen ja lyönyt yhtä miehistä sillä päähän. Murhasta elinkautinen. Täällä elinkautisvanki ei vapaudu koskaan. Kolmannesta miehestä tytär oli asumuserossa. Mummo oli hirmu kiukkuinen ja kertoi meille ummet ja lammet. :)
Autosta Sally taisi kysyä sen verran, että ollaanko vaihdettu öljyt. Hintaneuvottelut oli tiukat. Loppujen lopuksi tiputettiin hinta 5600 dollariin ja Sally nosti tarjouksensa 5500. Sallyn mies (toinen aviomies, ei tyttären isä) oli luvannut autoon 5000 dollaria ja loput Sallyn, joka oli stay-home-wife, piti pulittaa omasta taskusta. Täällä auton hinnan lisäksi pitää myös maksaa n. 10% autovero myös yksityisten välisessä kaupassa, joka tulee hinnan päälle. Eli kun me alunperin maksettiin 6800 autosta, siinä hinnassa oli jo vero ja Ahvon autonmyyntipalkkio mukana. Näin ollen auton kokonaishinta, joka Sallyn tuli maksaa oli siinä 6100 dollaria. Sally halusi kovasti auton, mutta ei voinut tarjota yhtään enempää kuin 5500. Me sanottiin, että tehdään kaupat tehdään, jos tarjoaa 5600. Sovittiin sitten, että soitellaan myöhemmin, jos kuitenkin hyväksytään 5500 dollarin tarjous. Lähdettiin syömästä (Sally tarjosi) ja parkkipaikalta ja viiden minuutin kuluttua puhelin soi. Sally oli ilmeisesti saanut ylimääräisen satasen mieheltään. Sovittiin sitten, että illalla soitellaan ja otetaan heidän kotiosoite, koska oltiin silloin just kaupassa.
Sovittiin, että nähdään tiistaina kahdeltatoista Sallyn luona ja maksu tapahtuisi käteisellä. Sallyn tytär saapuisi sinne samaan aikaan kuin me. Ennen kuin lähdettiin kotoa Sally vielä soitti, että otetaanhan ne for-sale kyltit pois, että yllätys on täydellinen. No tietysti otettiin. Tultiin Sallyn pihaan Santa Anassa samaan aikaan tyttären ja sen parin lapsen kanssa. Sally sanoi tyttärelle, että ollaan tulossa vuokraamaan siltä huonetta, kun ollaan tultu Amerikkaan opiskelemaan. Mentiin sisään istumaan ja Sally kertoi tyttärelle, että pihalla olevan minivani oli tämän ja että ei me oikeasti olla mitään huonetta vuokraamassa. Tytär rupesi itkemään ihan hirveästi. Tytön oma auto olikin sellaisessa kunnossa, että hyvä ettei puskuri tipahtanut. Auto oli kolaroitu edellisellä viikolla.
Sally maksoi meille käteisellä. Uskomatonta kyllä, Sallyn mies oli todellakin ottanut lainan Credit Unionista, jota pariskunta aikoi lyhentää parilla sadalla kuukaudessa, jotta ne pystyi ostamaan auton meiltä. Tytär oli täysin häkeltynyt ja pakattiin sitten kaikki autoon ja lähdettiin siirtämään auto tyttären nimiin.
Auton siirto onnistui muuten, mutta me ei oltu tehty smog eli pakokaasutestiä, joka myyjän pitäisi tehdä tai ainakin testin läpäiseminen on myyjän vastuulla. Tiedettiin kyllä, että se olisi pitänyt tehdä, mutta Sally ei ollut meiltä siitä mitään kysynyt (no ei paljon muistakaan auton ominaisuuksista), joten ajateltiin, että ei tehdä, jos ei oo pakko, koska joudutaan maksamaan se. No kyllä se sitten olisi pitänyt olla tehtynä. Sally ei ymmärtänyt, että miten me ollaan voitu saada rekisteröinti-tarra, jos ei olla tehty pakokaasutestiä. Rekisteröinnillä ja pakokaasutestillä ei oo mitään tekemistä keskenään. Sally ei myöskään ymmärtänyt, miksi se myyntivero mikä sen piti maksaa oli niin monta sataa ja mihin se perustui. Sama myyntivero tulee ihan kaiken päälle mitä ostaa (ruokaa,vaatteet) ja perustuu ostoksen arvoon. No hyvin meni läpi, ettei me "tiedetty", että pakokaasutesti pitää tehdä, ei Sallykään tiennyt. Kaikenlisäksi Sally luuli, että kun rekisteröinnin joutuu maksamaan joka vuosi niin että se olisi sama summa kuin myyntivero...Rekisteröinti tais olla meiltä tältä vuodelta satasen.
Tehtiin kauppa muuten kuntoon ja se tulisi lopulliseksi kun pakokaasutesti olisi tehty ja kuitti toimitettu. Mentiin huoltoasemalle kysymään smogia, mutta niillä oli 40 min jono, joten mentiin läheisen hampurilaispaikan drive-inistä nappaamaan hampurilaiset, Sally halusi tarjota, ja sovittiin sitten, että Sallyn tytär käy tekemässä smogin myöhemmin. Kauppahan oli muuten kunnossa, vain smog kuitti puuttui. Auto siirtyisi heti tytön nimiin kun se veisi kuitin, meillä oli rahat, eikä jouduttu maksamaan smogia. Mie söin nyt sitten sen ensimmäisen hampurilaisen sen jälkeen, kun Teemu ja Terhi oli täällä. En tullu ees kipeeks siitä. Hirvee nälkä oli enkä halunnu kieltäytyä.
Ajettiin takaisin Sallyn talolle. Sally esitteli sen talon miulle ja sanoi majoittavansa meidät, jos joskus vielä tullaan jenkkeihin. Sitten se ajoi meidät kotiin ja halusi välttämättä antaa yhet sen aurinkolasit miulle (jotka on niin isot ettei ne pysy miun päässä).
Myytiin siis auto ensimmäiselle oikeasti kiinnostuneelle. Mitä sitä enempää miettimään. Vähän meni halvalla, mutta varsinaisesti autosta ilman myyntipalkkioita ja myyntiveroa (jonka siis kaikki aina joutuu maksamaan) oltiin maksettu varmaan ite 5800 ja myytiin se nyt 5600. Ehkä oltaisiin voitu saada parempikin hinta, jos oltaisiin jääty odottelemaan, mutta parempi näin, ei tartte pelätä että jää myymättä. Niinkuin ilmeisesti Jukan ja Mikon nyt jäi...niitten autossa on ilmeisesti niin paljon maileja jo alla, että kauppaa ei syntynyt. Tänään taisi Mikkokin lähteä Suomeen, joten, jos kauppoja ei tullut jäi Mikon auto tänne odottamaan, kun Mikko tulee syksyllä tänne takas turistiviisumilla. Ei meinkään autosta nyt ole yhtään yhteydenottoa tullut, tosin ilmoitus ei oo vielä ainakaan lehdissä ollut. Saa nähdä soittaako kukaan enää. Santtua tietysti harmitti vähän myydä niin halvalla. Miuta ei harmittanu. Ois harmittanu enemmän, jos oltaisi viimeisenä päivänä jouduttu myymään esim. neljällä tonnilla pakon edessä. Ja olihan se kiva, että auto meni käyttöön sellaisille, jotka sitä tarvitsi. Vähän vaan harmitti, kun sen tietää, että auto ei pitkään lapsiperheellä noin hyvässä kunnossa pysy. Johan sinne kerkesi vähän limsaa kaatua, kun olin pidellyt mummon tilaamaa litran mukia pystyssä ja mummo siirsi mukin lapsenlapsen puolelle eikä uskonut, että se kaatuu ja tietysti se kaatui. No onneks oli kansi.
Ja kun kauppa saatiin tehtyä 29.4 niin saatiin just toukokuun vuokrarahat autosta. Miulla olikin tilillä 26 dollaria tätä ennen ja olin jo siirtynyt suomi-visan käyttöön. =) Viimeeks kun siirrettiin rahaa siirrettiin vaan sen verran, kun oli pakko, että ei jouduta tuomaan paljoa halpoja dollareita takas. Kyllä niitä nyttekin tulee takas, mut ei sitten niin paljoa. Illalla Santtu vielä soitti mein vakuutusyhtiöön ja ne palauttaa mein vakuutuksesta jäljellä olevat rahat (huikeat 45 dollaria) parin päivän sisällä. Se oli positiivinen yllätys, kun muuten nää takuumaksujen palautusajat on olleet kuukauden tai pari.
Se oli sellanen autonmyynti tarina. Aika huvittava sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti